Vihaa ja rakkautta neuvostovaltiossa

Kirja

Rosa Liksom: Hytti nro 6. WSOY 2011. 187 s.

Harvoinpa olen joutunut kaivamaan kartan esiin romaania lukiessani, mutta nyt jouduin. Rosa Liksomin uutuuskirja on nimittäin paitsi matka vaikenevan tytön mieleen, myös halki valtavan Venäjänmaan.

Liksomin sankari, nuori suomalaistyttö pakenee Moskovasta ihmissuhdesotkujaan. Matka käy junalla Mongolian Ulan Batoriin.

Venäläiseen tapaan tyttö jakaa junahytin toisen matkustajan kanssa. Tuo toinen on nelikymppinen, kaiken nähnyt, vankilat kokenut ja kaikkea tehnyt mies, joka juopottelee ja kiusaa tyttöä härskeillä puheillaan ja ehdotuksillaan.

Hytti nro 6 on matkakirja, jos mikä. Vuorokaudet kuluvat, maisemat vaihtuvat, toimettomuus ja tapahtumattomuus antavat aikaa ajatella ja pohtia elämää. Juna pysähtelee milloin missäkin kaupungissa vuorokauden tai kaksi, jolloin Liksom saa aiheen kertoa lukijalleen, millaiselta Irkutsk näyttää nyt tai miltä Habarovsk joskus.

Tässä romaani vertautuu yllättäen ainakin minun mielessäni vuoden 2003 Tieto-Finlandian voittaneeseen Antti Helanterän ja Veli-Pekka Tynkkysen kirjaan Maantieteelleen Venäjä ei voi mitään. Siinä, missä tietokirja tukehtui tietoihinsa ja karkotti pois kartattomuudellaan, romaani kertoo vetävästi, miten ihmiset elävät.

* * *

Kirjan jokainen sivu kertoo Liksomin syvästä Venäjän-harrastuksesta ja viha-rakkaussuhteesta merkilliseen ihmiskokeiluun. Kaikki on rähjäistä, joet tukehtuvat ruostuviin proomuihin, mutta ihmiset ovat etupäässä ystävällisiä ja jakavat vähästään tarvitseville.

Kaikki tietävät, millaisessa valheessa elävät, miten kansalaisvapaudet ovat vähän miten ovat ja miten byrokraatit voittaisivat jopa Spede Pasasen muinaisen rautakaupan myyjä -sketsihahmon niin hitaudessa kuin töykeydessä, mutta ovat silti ihmisiä mongolialaisiin verrattuna.

Siinä sivussa, seitsemän vuosikymmentä kestäneen yhteiskunnallisen kokeilun ontuessa hautaansa, tyttö pohtii omaa pientä elämäänsä ja sen suuria kysymyksiä. Ketä rakastaa? Keitä rakastaa? Kenen kanssa jakaa kaalipiirakkansa? Kenen kanssa juopua Moskovasta ja georgialaisesta punaviinistä?

* * *

Vaikka Liksom kirjoittaa todeksi näkemänsä, kokemansa ja kuulemansa, hän ei kuitenkaan pyri mihinkään pilkuntarkkaan maailmanselittämiseen. Lopultakin Hytti on enemmän mielen maantiedettä kuin maan.

Kun luette Hytti nro 6:tta kartan kanssa, ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan. Liksomin kuvaama matka on ehdottoman mahdollinen ihmisen mielessä, muttei oikeassa maailmassa.

Seppo Turunen