Hyvät vaalit

Televisiokanavien pomot sanovat, että toisiaan toistaneet vaalikeskustelut olivat runsaasti katsottuja. En väitä vastaan. Itsekin katsoin kutakuinkin jokaisen, tai ainakin televisio oli keskustelukanavilla.

Kaikki keskustelut taisin moittia tylsiksi, kysymykset ja vastaukset vääriksi. Vaalitenttien voittajiksi arvioin väärät tai väärän henkilön, ainakin eri henkilön kuin oma keskustelukaverini. Mikä innostikaan inttämään vaaliväittelyistä? Kaiken lisäksi vaaleista, joissa ei ratkaistu mitään elämääni vaikuttavaa asiaa, ei valittu edes niihin vaikuttavaa päättäjää. Tasavallan presidentti ei ole sellainen.

* * *

En muista eduskuntavaalien aikaan kiihkoilleeni, vaikka silloin oli valinkauhassa kansalaisia konkreettisesti kouraisevia asioita. Ainakin olisi pitänyt olla.

Kainuun maakuntavaalissa valittiin päättäjät ratkomaan tärkeimpien palvelujemme käytännön sujumista. Ketä kiinnosti? Äänestysprosenttikin jäi 52:een.

Europarlamenttivaaleissa äänestämme 40 prosenttisesti, Kainuussa selvästi sitäkin laiskemmin.

* * *

Presidentinvaaleissa keskusteltiin asioista, joista päättävät on valittu noissa muissa vaaleissa. Ihmiset ottivat kuitenkin innokkaasti uurnilla kantaa siihen, kuka hallitsisi parhaiten muualla kuin presidentinlinnassa päätettävät asiat.

Sauli Niinistö nousi vaalien voittajaksi siksi, että hänet arvioitiin ehdokkaista parhaaksi talouspoliitikoksi. Näin siitä huolimatta, että hyvä talousmies menee presidentin virassa hukkaan.

Olen joskus pitänyt kaksivaiheisia kansanvaaleja moninkertaisine vaalikeskusteluineen liian raskaana menettelynä vallattoman presidentin valitsemiseen. Presidentin päätäntävaltaan nähden sopivaksi valintamenettelyksi minulle olisi riittänyt, että presidentin valinta kopsautettaisiin pöytään eduskunnassa valiokuntia valittaessa.

* * *

Nämä vaalit, joissa keskusteltiin vääristä asioista ja valittiin mahdollisesti oikea presidentti väärin perustein, saivat käsitykseni muuttumaan. Suoraa presidentinvaalia, tällaista kaksivaiheistakin tarvitaan. Ei ole verrattomampaa tapaa saada kansalaiset keskustelemaan tärkeistä yhteiskunnallisista asioista ja ottamaan niihin äänestämällä kantaa.

Presidentinvaalit ovatkin presidentin valintaa enemmän kansanäänestys milloin mihinkin asiaan. Äänestystulos ei tosin sido päätöksentekoa mihinkään, ei anna edes oikein neuvoakaan. Äänestäjien omien käsitysten ravisteluun nämäkin vaalit olivat hyvä prosessi.

Moni meistä on kysynyt viime kuukausina itseltään: pitäisikö suvaita enemmän.

Moni rupesi suvaitsemaan. Tämä näkyi Pekka Haaviston kannatuksen kasvuna. Olisi näkynyt selvemminkin ellei vastaehdokaskin olisi ollut suvaitsevainen.