Neuvottelupöytään
Kainuun malli: Maakuntamallia ei pelasteta toisia syyttelemällä. Kaikkien kahdeksan kunnan on istuttava yhteiseen neuvottelupöytään.
Maakuntamallin tulevaisuutta ei ratkaista eri pöydissä istumalla ja toisia syyttelemällä. Kokeilun kahdeksan kuntaa on saatava saman neuvottelupöydän ääreen avoimesti keskustelemaan ehdoista, joilla sopu jatkosta vuodenvaihteeseen mennessä löydetään.
Tai sekin tieto on tärkeä, ettei sopua synny. Kuntien on kiireellä aloitettava valmistelut, miten maakuntamalli korvataan.
Riita maakuntamallin jatkosta on ajautunut nyt Kajaanin ja Puolangan väliseksi. Puolanka ei ole katsonut hyvällä, että Kajaani ei ole tullut mukaan yhteisiin neuvotteluihin, vaan on kutsunut koolle omia seitsemän kunnan palavereita.
Kajaanin johtokaksikko Vesa Kaikkonen ja Arto Okkonen tekivät oman aloitteensa marraskuussa, mutta Puolangalta ei kuulunut mitään vastausta. Kajaani onkin puolestaan koko syksyn kysellyt, mistä Puolanka haluaa neuvotella.
Tilanne on jumiutunut, kun Kajaani ja Puolanka ovat molemmat odottaneet toisiltaan neuvottelukutsuja.
Tässä pattitilanteessa pallo on syytä sysätä maakuntajohdolle, kuten kansanedustaja Eero Suutari kahden muun kokoomuslaisen maakuntavaltuutetun kanssa itsenäisyyspäivänä Kainuun Sanomien yleisönosastossa esitti.
Pääministeripuolueen edustajia on syytä kuulla, kun he itsekin kirjoituksessaan vakuuttavat, että mallin jatkaminen on Kainuulle parempi vaihtoehto kuin hallituksen ajama kuntaremontti.
Kainuun mallin kaatumisen vaihtoehto ei ole suinkaan seitsemän kunnan perustama uusi kuntayhtymä. Valtiolla on siihen oma sanansa sanottavana. Vaikeuttamalla uuden kuntayhtymän perustamista ja tiukentamalla valtionrahoitusta se ajaisi läpi kuntaliitoksia.
Eikä Puolankaa voida edes jättää yksin. Maakuntamalli nosti Puolangan kriisikunnasta vakavaraiseksi, mutta yksin jääminen suistaisi sen takaisin talousongelmiin.
Vuolijoen kuntaliitos maksoi Kajaanille porkkanarahojen jälkeenkin 11 miljoonaa euroa. Samanlainen vahinko olisi odottamassa, jos Puolankaa ei pidetä yhteistyössä mukana.
Puolankalaisten on silti muistettava, että heillä on kiristysase vain tämän vuoden loppuun. Sen jälkeen Puolangalle on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Puolanka pystyy hyötymään veto-oikeudesta vain, jos se onnistuu löytämään seitsemän muun kunnan kanssa sopuratkaisun.
Maakuntamallin jatkuminen on kaikkien kuntien etu. Vaikka keskustelut tähän asti ovatkin olleet kitkeriä, neuvotteluihin on lähdettävä avoimin mielin. On vältettävä lyömästä ehdottomia kantoja jo ennakkoon.
On epävarmaa, ennätetäänkö edes ennen vuodenvaihdetta uutta perussopimusta viedä jokaiseen kunnanvaltuustoon. Kuntajohtajien on tällöin löydettävä vähintään poliittinen yhteisymmärrys, miten muutaman kunnan maksuosuuden nousu ajoitetaan, että se pysyy kohtuullisena.
Vaikka kuntia ei perussopimuksessa voikaan asettaa eriarvoiseen asemaan, Puolangan pitkät etäisyydet voitaisiin lisäksi jollakin tavalla huomioida päätöksenteossa. Puolangalle on tarjottava oikea mahdollisuus allekirjoittaa sopimus.
Puolangan sinnittely on saanut toisten kuntien hermot kireille. On silti syytä muistaa, että Kainuun mallin kaatuminen on joka tapauksessa jokaiselle kunnalle kalliimpi kuin huonoinkaan sopuratkaisu.
Puolangalla on täysi oikeus jäädä Kainuun maakuntamallin ulkopuolelle, mutta seurauksena on Puolangan jako kuntaliitoksissa, jotka alkavat 2015. On nimittäin vaikea kuvitella alle 3000 asukkaan Puolangan pysyvän itsenäisenä kuntana, kun kuntaremontti alkaa todenteolla. Lasku lankeaa Kajaanin syliin siinä vaiheessa.
Valitettavasti Kainuusta ei ole löytynyt sovitteluhenkisiä ja neuvottelutaitoisia poliitikkoja, jotka kykenisivät ratkaisemaan nämä ongelmat. Siksi ollaan nyt umpikujassa, joka johtaa Kainuun maakunnan alasajoon ja joutumiseen Oulun liekanaruun.
Ilmoita asiaton kommentti