Guggenheim kohentaisi Suomi-kuvaakin
Taidemuseo: Isojen kulttuurihankkeiden menestystä ei pidä mitata pelkillä lipputuloilla
Mitä järkeä on rakentaa 140 miljoonan euron taidemuseo ja maksaa 24 miljoonaa euroa siitä, että se saa käyttää Guggenheim -nimeä?
Tähän kysymykseen etsitään vastausta Helsingin kaupungin kokoaman työryhmän hanketta puoltavan selvityksen jälkeen.
Täysin kattavaa järjellistä selitystä hankkeen toteuttamiselle ei varmaan löydy, ei varsinkaan, jos vaaditaan pitäviä taloudellisia laskelmia.
Lähes kaikille taide- ja kulttuurihankkeille kävisi huonosti, jos niitä katsottaisiin vain numeroiden valossa. Samaa pätee vapaa-ajan investointeihin yleisimminkin.
Helsingissäkin Guggenheim-museon kustannuksia on ruvettu suhteuttamaan muihin kaupungin rahantarpeisiin. Jos toiselle puolella pannaan esimerkiksi asuntopulan helpottaminen, niin punakynä pyörähtää helposti kulttuurihankkeen päällä.
Taidehankkeissa pitää ainakin aluksi jättäytyä tunteiden vietäväksi. Miltä tuntuu, miltä näyttää, miltä kuulostaa?
Vähänkin taidemaailmaa tuntevaan tekee vaikutuksen pelkkä nimi. Guggenheim on taiteen mersu, ollut sitä yli 70 vuotta. Vuonna 1959 valmistunut New Yorkin museo teki säätiön tunnetuksi myös rakennuksistaan.
Espanjan Bilbao on hyvä esimerkki siitä, miten Guggenheimin taidemuseo voi muokata kaupungin imagoa. Tuota Helsinkiä pienempää kaupunkia tuskin tunnettaisiin ilman museota. Arkkitehtonisesti omaperäinen rakennus on kaupungin kiehtova tuntomerkki.
Bilbaon Guggenheim-museo luo vastaavaa vetovoimaa kaupunkiin kuin omaperäinen oopperatalo Australian Sydneyhyn. Talo houkuttelee kaupunkiin sellaisiakin kävijöitä, jotka eivät välitä oopperasta vähääkään.
Guggenheim-taidemuseonkaan merkitystä ei pidä arvioida pelkästään lippukassan tapahtumista. Helsinki saa museorakennuksesta julkisivuunsa matkailijoita houkuttelevan elementin.
Helsingin Guggenheim keskittyisi voimakkaasti arkkitehtuuriin ja designiin. New Yorkin ja Bilbaon kokemukset viittaavat siihen, että museorakennus sinänsä hoitaisi merkittävästi museon rakennustaiteellista tehtävää.
Pelkällä tunteella taidemuseota ei rakenneta. Rahaakin tarvitaan.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen kannanotoista voi päätellä, että jo kuukauden päästä tehtävää päätöstä ei voi rakentaa valtionrahoituksen varaan. Arhinmäki ei kykene perustelemaan äänestäjilleen suuren rahan käyttöä yhteistyöhön amerikkalaisen taidesäätiön kanssa.
Toivottavasti hankkeen taakse saadaan kuitenkin tarvittava määrä tahoja, jotka osaavat nähdä muitakin kuin rahassa laskettavia vaikutuksia.
Ratkaisun avaimet ovat Helsingin kaupungilla. Kyseessä ei ole kuitenkaan pelkästään paikallinen hanke. Helsingin imago on merkittävä osa Suomi-kuvaa ja sen kohentaminen on kansallinen tehtävä. Valtionkin varojen käyttö hankkeeseen on perusteltua, joskaan ei lähivuosina merkittävässä määrin mahdollista.
Toivon totisesti, ettei stadin suuruudenhullujen päättäjien päähänpistoja maksateta koko kansan pussista. Me olemme kaupunkimme johdon äänestäneet, joten meidän täytyy itse kantaa tekojemme seuraukset.
Ilmoita asiaton kommentti