Äitienpäivänä suomalaisten lasten adoptiosta

Ei ole äidittömiä tai isättömiä lapsia.
On äitejä ja isiä, joilla ei ole mahdollisuutta saada lapsia.

***
Yhä suurempi on niiden lasten joukko, joita eivät heidän omat äitinsä hoida. Heitä on perhekodeissa ja sijaisvanhempien kasvatettavana.
Kunnallisia lastenkoteja ei enää ole. Vielä 1960-luvulla oli. Lastenkoteihin joutuneet lapset annettiin mielellään adoptoitavaksi, siis ottolapsiksi.
Ilman kymmentä käyntikertaa tiukkailmeisten sosiaalitanttojen luona. Ilman toistuvia tupa- ja siivoustarkastuksia ottovanhemmiksi aikovien kotona. Ynnä muita selvityksiä unohtamatta.
Minun ottovanhemmat olivat syntyneet 1915 ja 1916. Nykyaikana he eivät olisi lasta saaneet adoptoitavaksi. Paitsi, jos kyseessä olisi ollut homopari ja lapsi otettu ulkomailta.
Noin kärjistäen siis. Uuden, 2012 voimaan tulleen adoptiolain mukaan lapsen ja adoptiovanhemman ikäero saa olla enintään 45 vuotta.

***
Lastenkodeista adoptoidut lapset olivat Suomen viimeisiä huutolaisia. Kunnan kontolta jokainen adoptoitu lapsi oli pois.
Adoptoidun lapsenkin kannalta vaihtoehto oli kaikista paras. Hänestä tuli ottovanhempiensa rintaperillinen. Uusi laki vahvisti ennestään adoptiolapsen oikeudellista asemaa.
Ottolapsen täyttäessä 18-vuotta ei heitä potkaistu persielle ja toivotettu onnea sekä menestystä kylmässä maailmassa.
Perhekodeissa tai sijoitusperheissä kasvaneiden kohtalo voi olla yllä kuvattukin.

***
Tarkemmin ajatellen yhteiskunnan kannalta katsottuna lastenkoti-adoptio –järjestelmä oli moninkerroin halvempi kuin todelliseksi kasvualaksi Suomessa muodostunut perhekotibisnes.
Perhekotejakin tarvitaan, vaikka suomalaisten lasten adoptioiden määrä kymmenkertaistuisikin.
Tähän hätään en tilastoja löytänyt muualta kuin Pelastakaa Lapset ry:n sivuilta. Järjestö kertoi vuosittain heidän kauttaan välitettävän 30 suomalaista adoptiolasta ja 100 lasta ulkomailta.
***
Lastensuojelun pitäisi kulkea pari askelta edellä yrittäen ehkäistä niitä moninaisia ongelmia, joita hajanaisista perheistä, päihteiden käytöstä, työttömyydestä ja syrjäytyneisyydestä aiheutuu. Nyt useissa tapauksissa vaikuttaa siltä kuin asioihin puututtaisiin silloin kun on myöhä koittamassa. Eli tilanne on riistäytynyt käsistä.
Muutamia eläviä esimerkkejä olen itsekin nähnyt vuosikymmenien aikana. Tapauksia, joissa ehkä ripeämmällä toiminnalla olisi saatu parempia tuloksia aikaan.
Taustalla kummittelevat lastensuojelutoimien aiheuttamat kustannukset. Perhekotiin sijoitettu nuori maksaa kymmeniä tuhansia euroja vuodessa sille kunnalle, jossa hän on ollut kirjoilla sijoituspäätöstä tehtäessä.

***
Lakiin huostaanotoista tarvittaisiin muutos siltä osin, että päätöksien perusteet ainakin tietyiltä osin olisivat julkisia.
Juttujen kirjoittaminen huostaanotoista on tympeää, koska viranomaisten ei tarvitse lain mukaan kommentoida tai perustella päätöksiään millään tavoin.
Kun sitten saat puhelimeen maakunnan alueella huostaanotoista vastaavan henkilön, on yleisin kommentti sitä tyyliä, jossa neuvotaan toimittajaa etsimään muita juttuaiheita. Tai uhkaillaan oikeusjutulla ja lievimmissä tapauksissa ikävän sävyisellä yhteydenotolla toimittajan esimieheen.
Ei voi välttyä epäilykseltä mielivallankin käytöstä. Vaikka näin ei välttämättä olisikaan.

***
Näin äitienpäivänä ja muulloinkin toivoisi muistettavan myös lasten etua. Bisnesmiesten etu tai virkamiehen mielivalta, tai nämä kaksi tekijää yhdessä eivät saa nousta ykkössijalle.
Sekä muistettavan Suomessa olevan kymmeniätuhansia äitejä ilman lasta. Ongelman ydin on siinä, kuinka näiden äitien syliin saataisiin lapsi ja lapsia hoidettavaksi.

pertti.granqvist@almamedia.fi

Jätä kommentti