Jacques-Yves Cousteau tutkii ja seikkailee maailman merillä, Kuva: Fidelite Films

Cousteau rakasti merta, rahaa ja naisia

Jacques – Elämä merellä: Ohjaaja: Jérôme Salle. Pääosissa: Lambert Wilson, Pierre Niney, Audrey Tautou, Benjamin Lavernhe, Laurent Lucas. Ranska, Belgia: 2016. Laji: seikkailu. Peurat: 4/5.

Käsi ylös kaikki, joille on jäänyt mieleen tv:n dokumenttisarja Meren salaisuudet, jossa seurattiin Calypso-laivan tutkimusmatkoja? Ainakin meikäläisen nuoruuteen sarja kuului, vaikka mikään erityinen luonnonystävä en ollutkaan. Laivan kippari, aina punaista pipoa käyttänyt ryppykasvoinen Jacques-Yves Cousteau osasi tuotteistaa itsensä ja hänen nimensä tuli minulle synonyymiksi seikkailuille.
Onnistunut elokuva miehen elämästä, Jacques – Elämä merellä, valottaa myös hänen inhimillisiä puoliaan: kuinka Cousteau oli perso rahalle ja naisille samaan aikaan, kun vaimo kärvisteli Calypsolla pitäen laivan asiat oordningissa.
Tyylikkäästi toteutettu elokuva ei kuitenkaan mässäile merikarhun elämän salatummilla puolilla, vaan liittää ne luontevaksi osaksi henkilökuvaa, joka tekee Cousteausta elävän ihmisen pyhimyksen sijaan. Kypsässä  tulkinnassa katsojalle annetaan mahdollisuus myös päähenkilön kriittiseen tarkasteluun.
Elokuvan alussa Cousteuan vaimo Simone myy perintökorunsa rahoittaakseen yhteistä unelmaa sodan aikaisen miinanraivaajan kunnostamisesta merentutkimusalukseksi. Hienovaraisesti elokuvaan muodostuu lisää sävyjä, kun perheonni saa arkisempia ja pimeämpiä piirteitä isän ja pojan erimielisyyksien sekä aviopuolisoiden välisen jännitteen seurauksena.
Samalla katsojalle annetaan oppitunti siitä, kuinka dokumenttikin on aina jonkun tekemä tulkinta: Cousteau halusi kuvata miehistön ja merileijonien ystävyyttä, joten hän vangitsi sitä varten kaksi eläintä häkkiin.
Elokuva ei piilottele Cousteaun epäonnistuneita utopioita merten asuttamisesta eikä hänen piinkovaa liikemiesvaistoaan. Cousteau osasi vetää oikeista naruista saadaakseen rahoitusta hankkeilleen. Rakkaus luontoa kohtaan, ei estänyt häntä myöskään harmittelemasta, että ei osannut aikoinaan tehdä tuottoisempaa sopimusta öljynporausyhtiön kanssa.
Elokuva maalaa Cousteausta kuvan eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden perinnön jatkajana, missä valkoinen mies voittaa luonnonvoimat tahdonvoimallaan. Lopussa kuitenkin Cousteau näyttää kasvavan valloittajaa suuremmaksi. Vai olisiko sekin vain ovelan bisnesketun vainua?

Jätä kommentti