Sadun ja Heidin ystävyyden väliin tulee mies.

Elokuva: Kapinaa ja pörröisiä kissanpentuja

Lauri Mäntyvaaran tuuheat ripset: Ohjaus: Hannaleena Hauru. Pääosissa: Inka Haapamäki, Rosa Honkonen, Santeri Helinheimo Mäntylä, Tiitus Rantala, Peter Kanerva, Janni Hussi. Genre: komedia. Suomi: 2017. Peurat: kolme/viisi

Rakkaus saa hevosenkin potkimaan. Lukemattomat ovat ne elokuvatkin, joissa suurten tunteiden ympärillä kuohkataan. Lauri Mäntyvaaran tuuheat ripset on siitä erilainen elokuva, että se pyrkii tarraamaan kriittisellä otteella vaaleanpunaisiin unelmiin ja kaupalliseen laumasieluisuuteen. Joskus se onnistuu napakammin, joskus löysemmin.
Nuoret aikuiset ja parhaimmat kaverukset Satu ja Heidi kapinoivat. Kun häiden tärkein asia on prameus ja pinta, niin muutosta maailman menoon halajava kaksikko näkee siinä tilaisuuden herättää ihmisiä ajattelemaan. Tässä elokuva on maukkaimmillaan, sillä mikäpä voittaisi sabotoitua morsiuskimppua pinnallisuuden symbolisena tuhona ja toiveena puhtaan rakkauden voitosta.
Samoissa kekkereissä Heidi kuitenkin törmää Lauri Mäntyvaaraan, jääkiekkoilijaurhoon, joka herättää nuoressa naisessa välittömästi kissanpentumaisen pörröisiä tunteita. Sadusta kyseessä on kuitenkin pahin mahdollinen klisee, jonka kynsistä bestis pitää pelastaa – tai sitten saattaa yhteen, jos ei muu auta.
Elokuva asettaa kysymyksen omasta valinnasta: Elääkö jälkikasvu omaa vai vanhempiensa elämää? Onko vallankumouksesta haaveilevalla Sadulla oikeutta puuttua ihmisten elämään, jos he ovat itse valinneet elämäntyylinsä?  Mikä on yhteiskunnan rakenteiden merkitys?
Perinteisiin sukupuolirooleihin haetaan myös näkökulmaa: ollakseen uskottava ikätovereidensa parissa, täytyy nuoren miehen pelata jääkiekkoa ja nuoren naisen hallita muita taitoja, joita opitaan geishakoulussa.
Kun elokuvan nimi on niinkin surrealistinen kuin Lauri Mäntyvaaran tuuheat ripset, niin täytyihän se sen vuoksi jo mennä katsomaan.
Parhaimmillaan “Ripset” onkin mojovan surrealistisissa kohtauksissaan ja kriittisessä asenteessaan. Elokuvan kohtaukset eivät aina kuitenkaan tunnu kuljettavan kokonaisuutta eteenpäin. Myös uskallus vaikuttaa loppuneen kesken, sillä tekijöillä olisi ollut mahdollisuus viedä elokuva vieläkin armottomammin anarkismin puolelle ja terävöittää sanomaa, sen sijaan, että näkemyksellisyyttä tarkoituksellisesti laimennetaan perheystävälliseksi. Joka tapauksessa Hannaleena Haurun esikoispitkästä ohjauksesta löytyy kutkuttavaa raikkautta ja särmää.

Jätä kommentti