Kimmo Ohtosen uusin kirja kertoo metsäkansan tarinan.

Kirja: Metsäkansan tarina

Metsäkansan tarina: Kimmo Ohtonen, Docendo Oy 2017, s. 223.

Soljuvaa tekstiä, upeita kuvia ja tietoa. Näillä sanoilla voi määritellä Kimmo Ohtosen uuden luontokirjan sisällön.
Ohtonen kirjoittaa sujuvasti ja kuvaillen. Vaikka hänen tekstinsä taustalla on vankkaa tutkimustietoa, ei se aiheuta raskassoutuisuutta. Hengityksen keveää tekstiä elävöittävät Ohtosen henkilökohtaiset luontokokemukset, jotka muodostavat kaiken muun rungon.
Ajallisesti eri vuodenaikoihin ja maantieteellisesti eripuolille maatamme sijoittuvilta matkoiltaan on kirjailijan mieleen tarttunut kokemus jos toinenkin, jotka hänen “kynänsä” on siirtänyt paperiarkeille selkeinä kappaleina ja lukuina.  Tekstit kertovat elävästi kohtaamisista “metsäkansan”– susien, ahman, hullun metson, ”korppinuorten“ ja monen muun nelijalkaisen ja siivekkään kanssa.
Iso osa kirjasta on kuvia. Taidokkaat luontokuvat on taitettu näyttävästi sivuille, jotkut kuvat levittäytyvät koko aukemankin yli.
Rakkaus luontoon paistaa kirjan jokaiselta riviltä, tyylistä ja kuvista. Sitä rakkautta kirjoittaja on tuntenut siitä saakka, kun kun hän pikkupoikana leikki kotinsa lähellä kasvavassa metsässä Keravalla.
Lapselle oli suuri järkytys, kun metsä kaadettiin, pilkottiin ja vietiin pois. Tilalle nousi rivitaloja, ja niihin asettui perheitä, jotka eivät tienneet mitään metsästä, joka oli kerran ollut ja joka oli eräälle pikkupojalle niin tärkeä.
Lapsuuden kokemuksesta jalostuu kirjoittajan kunnioitus luonto kohtaan, sen itseisarvon oivaltaminen ja huoli metsäkansasta, mikä kulkee punaisena lankana läpi teoksen tuoden siihen melankolisen sävyn.
Juntintien varrella hän tarkkailee hullua metsoa, joka on käydä hänen kimppuunsa. Tehometsätalouden pirstomissa metsissä metsot eivät löydä kumppaneita ja niiden testosteronitasot huitelevat taivaissa, minkä uskotaan olevan hullun metson -ilmiön taustalla. Ohtonen nostaa hullun metson oireeksi yleisemmästä, koko metsäluontoa koskevasta ongelmasta.
Kainuu ja Kuhmo ovat erityisesti kirjassa läsnä. Suurpedoista susi saa paljon tilaa, jolloin suden ja ihmisen suhde nousee tarkastelun keskiöön.
Kirja ei jää vain yhden ihmisen kokemuskuvaelmaksi, vaan siinä noustaan yleisemmälle tasolle ja luodaan kokonaiskuvaa luonnon todellisuuteen ihmisen vaikutuksen alla.

Jätä kommentti