Elämän sirpaleita

Kirjat

Tarja Leinonen: Liian rus-kea miniä. Novelleja. 141 sivua. Myllylahti 2008

"Katson miestä, hänen silmistään kurkkii mukavaa valoa."

"Ottaa kitaran, ja kasvot painuvat mollisointujen ylle."

"Pankkikortti ujuu tiukkaan vakoon."

"Otin märän pahanhajuisen vaipan pois ja laitoin kuivan tilalle. Vaihdoin sitten itselleni ja hivuttauduin Kallen viereen."

Sotkamolainen Tarja Leinonen käsittelee arkisia asioita novellikokoelmassaan Liian ruskea miniä.

Novellien henkilöt ovat nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia. Tapahtumapaikat ovat kainuulaisille tuttuja: Sotkamon maisemat, Kajaanin kadut, Otanmäen korkeat talot.

Tuikut kertoo vaippojen raskauttamista vanhuksista. Laitoksessa Regina-hoitaja antaa heille mahdollisuuden pieneen hellään hetkeen jättämällä avaimet vaimon saataville.

Tatjanan pohkeet antaa areenan Petrille, joka rakastuu teinipojan epätoivolla opettajaansa, ja ajautuu rikokseen mustasukkaisuuttaan. Niminovelli Liian ruskea miniä kuvaa sitä, miten periaatteellinen erilaisuuden vierastaminen lakkaa, vaikka anopin on vaikea sitä myöntää.

Kertomuksissa eletään pohjoissuomalaista nykypäivää, johon kuuluvat muslimit, venäläiset, thaimaalaiset. Niissä käydään tansseissa, juodaan, naidaan ja vahinkoja sattuu häslätessä. Kerronnan rikkoo pienisuuri tapahtuma. Niin kuin novellin rakenteeseen kuuluukin.

Ei vielä riitä

 

Tarja Leinosella on selvästi kertojan ja kirjoittajan lahja, mutta novelleihin se ei vielä ihan riitä. Novelli on kirjallisuuden vaikeimpia ja vaativimpia lajeja. Kun kirjassa on 140 sivua ja 19 novellia, ne todella jäävät lyhyiksi. Ja se on kokoelman heikkous. Tarinat eivät saa syvyyttä. Ne jäävät ontoiksi, ja lukija jää hämilleen.

Kokoelma on epätasainen laadultaan. Kirjassa on monia oivaltavia kertomuksia. Erityisesti pidin Jumalanhukkaajasta, jossa Suomeen puolipakolla Venäjältä tuotu mummo ei löydä paikkaansa. Tytär koettaa tavaroilla tukkia tyhjyyttä. Tarinaa olisi voinut syventää. Toisaalta Kaikki kantavat taakkojaan ei ainakaan minulle avautunut.

Leinonen luo kertomuksiinsa tunnelman pienillä elementeillä. Hän kuvaa, miten ilma tuoksuu karkaavalta kesältä ja vaniljantuoksuinen huuru nousee pakastimesta. Ne ihan tuntuvat nenässä.

Tuija Yli-Lonttinen