Parakki opinahjona eikä edes ulkohuussia

Kirjat

Jouni Tossavainen: Koulu. 270 sivua. Like 2009.

Kuopiolainen Jouni Tossavainen on kirjoittanut kaikkiaan seitsemäntoista kaunokirjallista teosta, joista neljä on romaaneja.

Uusin kirja Koulu vie lukijansa opettajan urasta haaveilevan nuoren ylioppilaan, Ailan, mukana perin puutteellisiin oloihin noin kuuden vuosikymmenen taakse.

Aila Heikarainen taapertaa likaista, lokaista tietä pitkin Kotanevan koululle. Voi kauhistus! Koulun virkaa toimittaa ränsistynyt parakki eikä virkailmoituksessa taattu asunto ole yhtään paremmassa kunnossa. Jopa ulkohuussi puuttuu, ja Aila joutuu kykkimään riu'ulla metsän laidassa.

Vaikka olen itsekin käynyt supistettua kansakoulua, joten puutteelliset olot ovat tuttuja, oli meillä sentään lämmin pirtti luokkahuoneena ja asianmukainen käymälä.

Perin tutulta tuntuvat kirjassa kuvatut käsityöt. Eipä ollut aivan yksinkertaista täyttää oppivaatimuksia, kun aseina olivat poikien puukot, yksi höylä ja opettajana toimineen Jarin temmi.

Kyllä Kiuruveden perukassa sentään oli eri pelit – nimikkohöylät ja kaikki.

Mutta ihmeesti päivä vain toiseksi vaihtuu, ja Aila Heikarainen alkaa toden teolla suunnitella pyrkimistä Jyväskylän opettajaseminaariin.

Koulukiusaamista

Opintojen alkaminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Kohtalo puuttuu peliin rakkauden hahmossa.

Aila on näet kihloissa pappi-Paavonsa kanssa, mutta tunteisiin vetoaa vielä enemmän korven kasvatti Janne. Huhumylly alkaa jauhaa.

Kevään tullen Aila erehtyy lähtemään tansseihin naapurin miehen idän ihmeen takapenkillä ja kulautteleepa hän kolme ryyppyä viinaakin.

Tapahtuma on kuvattu taidolla – erityisesti jälkiseurausten selvittely.

Opettaja Heikarainen joutuu harharetkensä vuoksi sekä aikuisten että lasten kiusaamaksi. Tunnit ovat yhtä meteliä. Johtokunta sorvaa varoituksen. Onneksi humaani kansakouluntarkastaja suhtautuu asiaan rauhallisesti.

Kuten Jouni Tossavainen taitavasti kuvaa, voi pienen kylän auvoinen ilmapiiri muuttua helvetiksi, jos ihmiset sen pään ottavat. Kyllä ihminen osaa olla julma.

Tottahan on, että kun pienissä yhteisöissä ihmissuhteet menevät solmuun, niitä on melkein mahdoton aukaista.

Onneksi tulee kevät, ja Aila Heikarainen voi jättää Kotanevan taakseen. Elämä ei ole aivan mallillaan, mutta se taas on eri juttu.

Seppo Kämäräinen