Jos vain osaa katsoa

Näyttely

Taneli Eskola – Avoin panoraama. Valokuvia urbaaneista paratiiseista. Aatos, Akkoniementie 16, Sotkamo. Avoinna ma – pe 12 – 18, la 10 – 13. 28.2 saakka.

– Hienoja kuvia. Ei uskoisi että ne on Helsingistä. Näin totesi kainuulainen nainen Taneli Eskolan Valokuvia urbaaneista paratiiseista -näyttelyssä.

Monen maakunnissa asuvan, satunnaisesti pääkaupungissa vierailevan kuva Helsingistä on kiireinen ihmisvilinä suurten kivitalojen keskellä. Sama toistuu päivästä toiseen myös uutiskuvissa.

Helsingissä asuvan valokuvataiteilija Taneli Eskolan (s.1958) näkökulma on täysin toisenlainen. Eskola on kuvannut Helsingissä sekä kaupunkiin liitetyn Lounais-Sipoon kulttuurimaisemissa. Ei välttämättä moni alueella asuvakaan tunnistaisi kaikkia kuvien paikoista.

Eskolan näyttely tuo eteemme kauniin seesteisen kaupungin, jota hallitsee luonto puistojen ja meren muodossa. Ihmiset näyttäytyvät kuvissa satunnaisina kulkijoina. Äiti lapsineen on ikuistettu useampaankin kuvaan.

Muutamassa kuvassa on enemmänkin ihmisiä. Kuvassa Kaivopuisto (2008) ihmiset viettävät leppoisaa kesäpäivää. Sinebrychoffin puisto, Punavuori (2003) on kuva hämärästä ja savuisesta uudenvuodenyöstä ilotulitteineen.

Kuvissa Helsinki näyttäytyy eri vuodenajoissa. Kuvien sävymaailma on harmaavoittoinen, silti sävykäs.

Suomessa on usein pilvistä, tasaisen harmaan sijasta sekin tarjoaa sävykkään maailman, jos vain osaa katsoa. Väriä näyttelyyn tuovat komeimmassa kukkaloistossaan kuvatut pensaat.

Harkittuja sommitelmia

Taiteilija valitsee ideaansa sopivat kohteet ja ajankohdat. Totuudenmukaisuus liitetään yleensä edelleen valokuvan ominaisuuksiin. Taneli Eskolan kuvasarja tuo esiin yhden totuuden ja näkökulman Helsingistä, sen harvemmin kuvatun, suorastaan idyllisen puolen.

Eskolan Helsinki muodostuu jo useille sukupolville yhteiseksi muodostuneista paikoista; luonnon, rakennetun kaupungin ja ihmisen yhteiselosta.

Kuvien lähtökohta, ajatus kaikille yhteisestä tilasta ja sitä kautta myös jaetusta historiasta, on mielenkiintoinen. Kuvat ovat hyvin perusteltuja niin sisältönsä kuin muotonsakin puolesta.

Kuvien sommitelmat vaikuttavat erittäin harkituilta. Tiet ja aidat rajaavat alueita. Kauneimpiin kuuluu Herttoniemi (2004), jossa keskellä puukujaa seisoo nainen lastenvaunujen kanssa.

Susisaari, Suomenlinna (1998) on hieno kuva vanhasta tiilirakennuksesta ja mukulakivetyksestä, joita yksi lamppu valaisee vaatimattomasti.

Luonto ja vesi ovat vahvasti läsnä eri muodoissaan. Kasvitieteellinen puutarha, Kluuvi (2003) – siro kasvihuone heijastuu täydellisesti tummasta, tyynestä vedestä. Kuvassa Uutela, Vuosaari (2007) aallot lyövät kohti, taustalla näkyy saaria.

Eskolan suuret valokuvat ovat kauniita yksittäisinäkin kuvina, ne muodostavat myös komean ja toimivan kokonaisuuden. Ainut moitteen sana tulee muutamista mustavalkoisista kuvista, jotka kuvina ovat onnistuneita, mutta vähyytensä vuoksi eivät istu muutoin värilliseen kokonaisuuteen.

Oivallinen idea tuoda juuri tämä näyttely Kainuuseen osana tapahtumasarjaa, jossa Helsinki esittäytyy maakunnassamme.

Aatos on näyttelytilana Kainuun kauneimpia. Nyt se tarjoaa myös mielenkiintoisen mahdollisuuden rinnastaa kainuulaista maisemaa näyttelykuvien maisemaan.

Aatoksen ikkunoista avautuva näkymä pieneen puistoon ja vesistöön on hyvin samankaltainen kuin Taneli Eskolan kuvissa. Näyttely osoittaa, että emme me lopulta niin erilaisissa ympäristöissä elä.

Niina Kestilä