Avoin, hellä ja koominen
- Pirkko Saisio ja Marja Packalén tuovat Odotus-esityksen Kuhmo-taloon 8. huhtikuuta ja Kajaanin Runoviikolle 10. heinäkuuta.
Teatteri
KOM-teatteri, Odotus. Vierailuesitys Kajaanin teatteritalossa 17.2. Teksti: Heini Junkkaala, Pirkko Saisio ja Marja Packalén. Ohjaus: Heini Junkkaala. Lavastus ja puvut: Kaisa Rasila. Äänisuunnittelu ja musiikki: Antti Mäkelä. Valosuunnittelu: Jukka Kuuranne. Lavastusassistentti: Anne-Kristin Brede. Näyttämöllä: Marja Packalén ja Pirkko Saisio.Jokaisen aikuisen soisi näkevän tämän esityksen – ei Odotus iske vain vain kuusikymppisiin naisiin! KOM-teatterin pitkin ja poikin Suomea varrottu ja kehuttu vierailuesitys, fiktioitu tosikertomus henkilöistä Pirkko Saisio ja Marja Packalén, on mielettömän upeaa teatteria.Esityksenä se on täydellinen – jos niin voi jostain ylipäänsä sanoa – mutta sen nähtyään ei ole hullaantunut vain loistavasta näyttämöteoksesta ja tulkinnasta, kyvystä ottaa estradi haltuun.
Tuntuu kuin Saisio ja Packalén ojentaisivat rampin yli lahjan. Omat elämänsä avatessaan he luovuttavat katsojalle välineet jäsentää koettua ja tulevaa.
Henkilökohtainen laajenee yleiseksi ja tunnistettavaksi.
Olin katsomossa niin auki, niin rento. Nauroin ääneen ja sisäänpäin, tulin liikutetuksi ja hyvällä tavalla satutetuksi. Vilkaisu sivuille saliin vahvisti tunteen. Me hekotimme ja herkistyimme yhdessä, jaoimme kaiken. Nuoret ja vanhemmat, naiset ja miehet.
Packalén ja Saisio pitelevät katsojaa hyppysissään. Käsiohjelman kannessa Packalén tarkastelee lempeän huvittuneena, yllättyneenäkin kämmenellään seisovaa Saisiota.
Odotus tuo näyttämölle naiset, joihin elämä on jättänyt jälkensä mutta joiden elämäniloa se ei ole varastanut. Samassa kehossa ja sielussa asuvat kypsä keski-ikäinen ja valoisa, terhakka pikkutyttö, jolla tosin oli letit liian kireällä.
He puhuvat ja purkavat ihastumiset, rakastumiset, erot, mustasukkaisuuden tunteet. Isän kuolema, muisto holtittomasta äidistä limittyvät kertomuksiin lapsista, taiteesta, aatteesta. Syöpä tuo kuolemanpelon. Lööppijulkisuus ja ahne, tunnistava kerjäläinen vainoavat.
Toisen mitat teatterin puvustamossa ovat aina olleet samat, toisen aina eri. Eikä push upeja voi käyttää, jos on pull downit.
Dramaturgia toistaa lavastuksen ja puvustuksen ideaa: on tiukasti napitettuja palttoita, mutta myös kohtauksia auki reuhottavin takein.
Viisaasti ohjaaja ja kolmas käsikirjoittaja Heini Junkkaala on tallentanut ensin haastattelut tarkasti ja sitten lyönyt lekalla kronologian rikki. Missään vaiheessa ei tarvitse pitkästyä, sillä niin taidokkaasti esitys sukkuloi ajasta ja paikasta, tunteesta ja tunnelmasta toiseen.
Kaikki halukkaat eivät loppuunmyytyyn esitykseen mahtuneet. Täyttäkää Kuhmo-talo huhtikuussa, tai uskaltautukaa vihdoin Runoviikolle. Varatkaa liput ennalta ja painostakaa järjestäjät ottamaan ohjelmistoon toinenkin esitys.
Ette kadu.
Sinikka Viirret
