Ihmisten talvisotaa vieraan vinkkelistä

Kirjat

Gordon F. Sander: Taistelu Suomesta. 598 sivua. WSOY 2010.

Amerikkalainen Suomen ystävä ja tuntija Gordon F. Sander kävi käsiksi talvisotaan avatakseen perisuomalaisen myytin kansainväliselle lukijakunnalle. Hänen mielestään tähänastiset talvisotaa käsittelevät ulkomaiset teokset ovat usein puhdasta sotahistoriaa tai muutoin yksisilmäisiä. Sitä paitsi tarjolla on myös uutta tutkimusaineistoa Venäjältä.

Kun WSOY kiinnostui teoksen julkaisemisesta myös Suomessa, Sander sai uuden haasteen. Kirjan piti tyydyttää myös kaikki tietävien suomalaisten jano ja kestää armoton virhekritiikki.

Sander on onnistunut. Faktat hän on tarkistuttanut suomalaisilla tutkijoilla, niistä hän tuskin jää kiinni.

Korpisoturin ylistys

Suomussalmen ja Raatteen sotatapahtumiin myös paikan päällä perusteellisesti tutustunut Sander ei lakkaa ylistämästä suomalaista korpisoturia. Omakohtaisen patetian välttämiseksi on turvallista lainailla ulkomaisten sotakirjeenvaihtajien tunteikkaita kuvauksia.

Aivan kritiikitön Sander ei ole. Hän pitää järkyttävän suurena virheenä sitä, ettei tiedustelu onnistunut ennalta paljastamaan laajamittaista hyökkäysvalmistelua Suomussalmen kohdalta. Siitä oli tullut myös selvä vihje Moskovan sotilasasiamieheltä, mutta tietoa ei ollut noteerattu. Yksikin tiedustelulento olisi riittänyt.

Sander väittää, että paremmalla valmistelulla Suomea katkaisemaan tulleet neuvostojoukot olisi voitu pysäyttää jo rajalle ja ainakin saada siviilisotavangeiksi jääneet kyläläiset evakuoitua. Toisaalta hän jättää kuitenkin pohtimatta sen, miten rintamasodankäynti olisi suomalaisilta onnistunut pohjoisessa. Täällähän ei ollut Mannerheim-linjaa, jonka todellisesta pidättelykyvystä kirjailija tosin antaa realistisemman kuvan kuin venäläinen historiankirjoitus.

Sander ylistää ”vanhan fasistin” kenraalimajuri K. M. Walleniuksen Pelkosenniemellä ensimmäisen kerran soveltamaa mottitaktiikkaa, jolla venäläinen 122. divisioona pilkottiin ja tuhottiin etenemisuralleen.

Eversti Hjalmar Siilasvuo omaksui saman taktiikan Suomussalmella, kun 163. divisioona lyötiin Suomussalmella ja 44. divisioona Raatteen tielle. Kuhmossakin vihollinen motitettiin, niin että koko pohjoinen puolustus oli vakiinnutettu sodan loppuun saakka.

Puna-armeijan paraatimassi Ouluun ja Tornioon jäi haaveeksi.

Kaleidoskoopin läpi

Sanderin teos toimii kuin kaleidoskooppi, jota pyörittämällä lukija pysyy tiukan asiallisesti sotatapahtumien mukana, mutta saa eteensä uusia näkökulmia niin ulkomaisten sotakirjeenvaihtajien kuin suomalaisten ja puna-armeijan riveissä taistelleiden sotilaiden kertomuksista. Tämän tästä luetaan myös otteita sotapäiväkirjoista.

Sanderin teos on ihmisten – ei divisioonien – historiaa. Sotilaat ja lotat, kenraalit ja ministerit, diplomaatit ja desantit; kaikki liittyvät yhteiseen tarinaan.

Välillä Sander silmäilee rintamatapahtumia sankarinsa Mannerheimin perspektiivistä, välillä Winston Churchillin tai Stalinin vinkkelistä tai F. D. Rooseveltin kannalta.

Amerikkalaisten pelkkä humanitaarinen apu Suomelle tuomitaan sympaattiseksi eleeksi. Myös Ranskan ja Britannian väliset valmistelut sota-avun toimittamiseksi – itse asiassa Ruotsin malmikenttien valtaamiseksi – saavat tuomion. Viime vaiheessa kootut joukot palvelivat Suomea parhaiten jäädessään kotiin, minkä Marski tajusi eikä koskaan pyytänyt niitä apuun. Uhkakin riitti Stalinille rauhanneuvottelujen aloittamiseen.

Rauhantunnustelujen haparoivaa alkua ja etenemistä Hella Wuolijoen, madame Kollontayn ja ulkoministeri Väinö Tannerin kesken seurataan seurataan Tukholmassa jännityskertomuksena samaan aikaan, kun Kollaan ja Summan puolustajat yrittävät hillitä venäläisten massiivista hyökkäystä.

Suomalaisuuden analyysi

Suomalaiselle lukijalle Sander ei enää voi kertoa paljonkaan sellaista, mitä joskus ei olisi jo kerrottu. Itselleni sankarillisten ilmataistelujen kuvaukset olivat uusia.

On kovin kunnianhimoista, että kirjailija yrittää mahduttaa paitsi kaiken oleellisen talvisotatiedon myös valikoituja inhimillisesti kiinnostavia näkökulmia noin 600 sivuun. Samalla hän maustaa tarinaa suomalaisuuden analyysilla, mistä väistämättä syntyy mustaa huumoria.

Taistelu Suomesta on suomalaisuuden ylistyslaulu, mutta samalla tukeva peruspaketti talvisodasta kenelle tahansa. Sille toivoisi menestystä kansainvälisillä markkinoilla.

Luistavasti kirjoitettu Arto Häilän käännös on nautinto lukea.

Raimo Viirret