Blues löysi Erja Lyytisen

Konsertti

Blues-konsertti. Erja Lyytinen & yhtye. Kaukametsä 28.4. Erja Lyytinen, kitara, slide, laulu; Davide Floreno, rytmikitara, taustalaulu; Matti Vallius, basso; Topi Kurki, rummut.

Yhtyeen kolme vahvistinta – punainen, vihreä ja ruskea. Solistin viisi kitaraa – punainen, vihreä, sininen, vaalea ja musta. Rummut ja jotain muuta pientä. Siinä minimalistinen lava-asetelma, joka aiheutti värisokeallekin hymynkaretta suupieleen, mutta ei toki ennakkoasennetta.

Illan solisti Erja Lyytinen tunnetaan hyvin Euroopan blues-piireissä. Sinne Kuopion kasvatti on kulkenut usean opinahjon ja opintomatkan kautta, bluesin alkulähteille asti. Äänitteitä Lyytisellä on useita, uusimpana Voracious Love.

Hurjan keikkavauhdin, yli sata esiintymistä vuodessa, luulisi näkyvän lavalta keikkafiiliksessä, mutta eipä näkynyt. Yleisö nautti tyylikkään artistin olemuksesta, toki nuoruuden savon murre oli maailmalla vaihtunut genren mukaisesti.

Lähes kahden tunnin aikana kuultiin useaa bluesin tyylisuuntaa. Kokenut yhtye tuki solistia mainiosti. Davide Floreno lisäsi niukan, mutta taidokkaan rytmielementin soitantaan. Matti Valliuksen tyylikäs basso ei jyrännyt salissa muita alleen.

Topi Kurki teki rennon tarkkaa työtä huomioiden dynamiikallaan myös muut soittajat. Tämä on pätevän rumpalin perusvaatimus, ja palvelus sekä yleisölle että äänitekniikalle. Siinä Immo Kajaus teki jälleen mainion yleissoundin bluesiin hieman liian kovassa saliakustiikassa.

Blueskitaristi ja laulaja

Lyytinen työstää biisinsä itse alusta asti. Juuri se antaa mahdollisuuden rakentaa monipuolisuutta, erilaisia riffi- ja komppikokonaisuuksia. Kitarointi oli mainiota. Slide-tekniikan käyttö on hänen tavaramerkkinsä, aivan aiheesta. Ohjelmistoon voi tutustua MySpacen sivustoilla.

Pehmeä laulu ja alarekisterin turhankin matalat melodialinjat sopivat kyllä tyyliin, mutta mielestäni hänellä on vielä ässä lähes käyttämättä.

Muutaman kerran solisti väläytti laulunsa ylärekisterin ja kitaroinnin herkullista vuorottelua, jopa duettona. Tämä on sellaista soundimaailmaa, jota ukot yksinkertaisesti eivät pysty tuottamaan – paitsi Marzi Nyman – ja jota Lyytinen voisi käyttää paljon enemmän.

Vielä lisää kropan tukemaan ääniresonanssiin pohjautuvaa laulutekniikkaa sekä ala- että ylärekisteriin, niin tästä laulu- ja kitaraosaamisesta syntyisi Erja Lyytiselle sellaiset sävellysten ja esitysten rakennusainekset, että oksat pois. Sitä ei moni mimmi maailmassa hallitse.

Illan bluesladylle eräs omimmista lauluista tuntui olevan Why a Woman Plays the Blues. Laulun loppu vastaa: I was chosen by the blues. Näin tuntui olevan.

Kyösti Karttunen