Sanat vievät Reisihaarniskamiestä
- Reisihaarniskamies uskoo, että maailma kaipaa häntä ja hänen uljaita tekojaan. Monologi on Taisto Reimaluodon neljäs.
Teatteri
Reisihaarniskamies ja hänen ystävänsä Santeri Partanen, Taisto Reimaluoto. Runoviikon ensi-ilta teatteritalossa 7.7. Käsikirjoitus ja ohjaus: Taisto Reimaluoto. Musiikki, äänimaailma, laulujen sovitukset: Tomi Rikkola.Sanat vievät jälleen miestä, mutta merkitystä on myös sillä kuka puhuu, vaikka Taisto Reimaluoto kerran monologin mahdin määritellessään vähätteli persoonan osuutta.Reimaluodon neljäs monologi, Reisihaarniskamies ja hänen ystävänsä Santeri Partanen, on kiivas ja kaunopuheinen esitys, komea työ.
Se pauhaa muttei julista. Se on totuudenpuhujan ja kansantaiteilijan omakuva.
Monologi on dialogi, jota Reimaluodon esittämät hahmot käyvät keskenään.
Tuttu muusikkovelho Tomi Rikkola on matkakumppanina mukana, Motelli Tähden yöportieerina.
Tämä monologi ei revi katsomosta yhtäläisiä nauruja kuin Reimaluodon kolme aiempaa, mutta hulvaton esitys se on. Asiat, joita mies nyt käsittelee, ovat vain niin lähellä ja niin haavaisia, etteivät niihin riitä kokonaisen hospitaalin laastaritkaan.
Pentinkulman pituiset
Vaeltava ritari käy miehuullisesti meidän aikamme tuulimyllyjä vastaan, vaikka niillä on pentinkulman pituiset käsivarret. Reisihaarniskamies tietää, ettei vihreää sähköä ole olemassakaan
Don Quijote Manchalainen on nyt entinen postimies. Näyttelijä vertaa itseään myös postiljooni Petshkiniin ja ilmoittaa tekevänsä poliittista performanssia Varpaisjärven puuhapäiville.
Aseenkantajana herkän hourupään rinnalla kulkee työtön paperimies Parkanosta, Santeri Partanen, joka Sancho Panchan tavoin koettaa hillitä herraansa ja jota valta ja menestys viettelevät.
Rosinante-ratsu on vaihtunut mopoon, ikäloppuun Monarkkiin.
Reisihaarniskamiehen mieli palaa palvelemaan syrjäytyneitä ja unohdettuja, hädänalaisia ja voimattomia. Hyväntahtoisen herran katsomosta hän haluaa mukaansa, nimittää tämän hallituksen puheenjohtajaksi – kello viisi lähdetään, haarupussin ja aasin kanssa.
Tulonsiirtoja ja töppösiä
Hän rökittää huomiotaloutta ja sen arkkitehtejä. Hän tempaisee ruoskan yt-neuvottelijalta, joka syyttä piiskaa nuorta vaihetyöntekijää tehtaanportilla Salossa.
Lähestyvässä pölypilvessä hän huomaa EU-kansallisuuksien sotajoukon ja sen pohjoisen ulottuvuuden, mutta eivät ne ole jättiläisiä, vain Arkadianmäen luomulampaita, ja niistähän tehdään töppösiä.
Lottovoittajien maassa ”on mahdollista toteuttaa tulonsiirtoja niiltä jotka niitä tarvitsevat niille, jotka niitä eivät tarvitse”, ritarimme kertoo ja kysyy sarkastisesti, oliko se sittenkin päinvastoin.
Dulcinella-neidon sijasta Reisihaarniskamies palvoo mielitiettynään Tornion Tyttiä, ”öittensä päivää ja retkiensä pohjantähteä”, jolle hän räppää ja ulvoo. Serenadin saa myös kaurahiutalepaketin Elovena-tyttö.
Tyhjä hirsipuu odottaa keskellä näyttämöä. Mutta ei, ei se olekaan hirsipuu, vaan irtisanotun kaakinpuu, ja köysi katkeaa pistoolinlaukauksesta.
Ystävälleen Santeri Partaselle Reisihaarniskamies olisi halunnut lahjoittaa lupaamansa vauraan maakuntakokeilun.
Sinikka Viirret
