Valon ja värin vuodenkierto

Näyttely

Liisa Linkola – Vuoden aikoja, Kajaanin taidemuseo 14.11. saakka. Avoinna su – pe 10 – 17, ke 10 – 20, la suljettu.

Kajaanilaisen taidemaalarin Liisa Linkolan (s. 1944) näyttely Vuoden aikoja koostuu pääosin viime vuosien maalauksista, vanhin teos on vuodelta 2005. Näyttely jakaantuu alakerran asetelmiin ja yläkerran maisemiin. Tuttuja aiheita Linkolan aikaisemmistakin näyttelyistä.

Asetelmamaalauksissa valo ja väri, sekä ajankohtaan kuuluva esineistö tuovat esiin vaihtuvat vuodenajat. Maalauksissa hallitsevat keltainen, punainen, sininen ja musta väri.

Suuressa salissa näyttelyn aloittavat kaksi lähes mustaa maalausta, Kaamos I ja II, 2010. Musta kissa erottuu juuri ja juuri samanvärisestä taustasta. Peilistä ei heijastu mitään, paitsi valoa. Mistä se saa valonsa tässä läpipääsemättömässä pimeydessä? Taiteilijakin on kangistua kaamoksen edessä.

Maalari ja maalaukset kaipaavat valoa. Valo tuo esiin muodon, vaikka värejä ei olisikaan. Lähes mustavalkoisissa maalauksissa, kuten Tähdet, tähdet II, 2009, piparkakkumuotit todellakin tuikkivat kuin tähdet taivaalla. Pimeästä huolimatta metalli kimmeltää ja loistaa.

Varmoja siveltimenvetoja

Esineiden muoto on jämäkkä ja materiaalintuntu on tavoitettu muutamalla varmalla siveltimenvedolla. Muovikulhoja, metallisia aterimia, erilaisia astioita. Kauraryynipaketti tai sokeripussi. Asetelmat koostuvat mitä arkisimmista esineistä.

Elämä on suurelta osin arkea; rikkaus, jos sitä osaa katsoa taiteilijan silmin. Linkolan maalauksissa kyse ei ole juhlavista kattauksista, vaan arjen jakamisesta läheisten kanssa, pienistä nautinnoista ja vanhoihin astioihin liittyvistä muistoista. Teoksista välittyy eletty elämä.

Erilaisia kattauksia ja mehukeittoja kuvaavissa teoksissa sommitelmat ovat mukavan vapautuneita. Lusikoita ja lautasia on sikin sokin pöydällä.

Maalauksessa Kattauksia III (Jälkiruoka), 2010, harmahtavalla pohjalla on lasi- ja posliiniastioita sekä pirteän punaisia marjoja. Taiteilijan ote on reipas ja maalauksellinen.

Myös Kevätpäiväntasaus, 2010, erottuu edukseen. Siniselle taustalle sijoitetut kauhat ja lusikka muodostavat ilmavan sommitelman.

Pienissä yhden tai muutaman esineen maalauksissa sommittelu on erittäin tiukka. Esine juuri ja juuri mahtuu maalaukseen. Pienet maalaukset jäävät hieman yksinäisiksi suurempien maalausten keskellä.

Alakerran ripustuksessa maalauksia ei ole sen kummemmin ryhmitelty, vaan ripustus välimatkoineen on liiankin tasainen. Linkolan teokset ovat istuneet paremmin kodikkaampiin tai muutoin tunnelmallisempiin näyttelypaikkoihin.

Taidemuseon valkoiset seinät ja laattalattia muodostavat laitosmaisen ilmapiirin, joka ei tue teosten tunnelmaa.

Ketoja ja kosteikkoja

Liisa Linkolan maisemat eivät ole perinteisiä maisemia, vaan koko kuvapinnan täyttää lammikko kasveineen tai villiintynyt ruusupuska. Niityllä kukat kilpailevat elintilasta ja pölyttäjistä, lopputuloksena on moniääninen väriloisto.

Maalauksellisuus ja rytmi menevät esittävyyden edelle, tunnistettavuus on kuitenkin tallella.

Ruusun puna -sarjassa kukat muodostavat vyöryvän massan. Teokset toimivat parhaiten suuressa koossa, pienin ja vanhin ruusumaalaus jää muita vaatimattomammaksi.

Pienellä maalauspohjalla sivellintyöskentelykään ei ole päässyt samaan vauhtiin kuin kookkaammissa maalauksissa.

Lammikoissa värimaailma vaihtelee mintunvihreästä ruskeaan. Väriyhdistelmät ovat osin yllättäviäkin. Kiinalainen lammikko II, 2008, kuvaa violetinsinisiä kukkia ja oliivinvihreitä lehtiä vedessä, jonka heijastukset ovat harmaita.

Maalauksessa Kiinalainen lammikko I, 2008, oranssilla pohjalla säväyttävät punavioletit kukat.

Linkolan luomat vaikutelmat vedestä ovat kauniita ja mielenkiintoisia. Vesi väreilee, heijastus hajoaa. Leveä sivellin liikkuu vapautuneesti. Värit yhtyvät ja sekoittuvat.

Niina Kestilä