Kuonon tasolta avaraan luontoon

Kirjat

Jouni K. Kemppainen. Juha-karhun kaksi kesää ja muita eläinjuttuja. 205 sivua. HS-kirjat 2010.

Kainuussa, jossa petokeskustelua hallitsee alituinen kinastelu siitä, paljonko niitä susia ja karhuja oikein on ja mitä niille pitäisi tehdä, tekee hyvää lukea kirja, jossa näkökulma asettuu kuonojen ja tassujen tasolle tai kaartaa kotkan lailla korkeampiin asemiin.

Juha-karhun kaksi kesää ja muita eläinjuttuja esittelee suomalaista luontoa ja sen kiehtovia eläimiä, jotka tavallisuudestaan huolimatta lienevät jääneet monelle korpikainuulaisellekin tuntemattomiksi.

Kirjaan on koottu Jouni K. Kemppaisen neljätoista ansiokasta eläinjuttua, jotka hän on tehnyt Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen.

Aiheina ovat kotka, hirvi, liito-orava, varis, käärmeet, arktisten lintujen muutto, susi, metso, perhoset, tunturipöllö, ahma, lepakot, karhu ja erityisesti Kuhmossa ja Venäjällä kulkenut satelliittipannoitettu Juha-karhu.

Teos on myös hieno valokuvakirja. Kemppaisella on ollut työparinaan Suomen eturivin luontokuvaajia ja luonnontuntijoita: Antti Leinonen, Heikki Willamo, Benjam Pöntinen, Urpo Koponen, Markku Jokinen, Seppo Ronkainen, Jorma Luhta ja Jussi Murtosaari.

Juha-karhusta ei tosin sitkeällä jäljittämiselläkään saatu muuta kuvaa kuin luontokuvaaja ja safari-isäntä Lassi Rautiaisen turistihaaskaltaan ottama potretti.

Utelias kohtaa tietäjän

Kemppainen on etevä kirjoittaja, joka on säilyttänyt uteliaisuutensa, kyvyn lapsenomaiseen ihmettelyyn. Tekstit tempaavat lukijan mukaan metsiin ja tulille, pöheikköihin ja pimeään, joissa sitkeä odotus palkitaan.

Juttuihin rakentuu usein draaman kaari kuin television luonto-ohjelmissa, joissa seurataan syntymää ja kuolemaa, parittelua ja saalistusta.

Matkoilla mukana olevat kuvaajat ja muut luonnon asiantuntijat osoittautuvat tietäjiksi, jotka osaavat jakaa pääomastaan.

Jännä on esimerkiksi Heikki Willamon havainto siitä, miten hirven kaari 7000 vuotta vanhoista kalliomaalauksista teiden varsien varoitusmerkkeihin kuvaa oivallisesti nykyihmisen luonnosta vieraantumista.

Antti Leinonen on huomannut, että metsissä ei asu yksittäisiä karhuja, susia tai ahmoja, vaan eläinyhteisöjä, joissa eläinten välillä vallitsee erilaisia suhteita. Hän muistuttaa vanhoista saduista, joissa eläimet kuvataan tunteviksi ja älykkäiksi.

Kun Ronkainen ulvoi

Ilkka Koivisto kertoo, kuinka hyönteismassaa kaukojunien etumaskeista Helsingin ratapihalla napsivat naakat ovat oppineet erottamaan tulevien lähi- ja kaukojunien kuulutukset.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestarilla Seppo Ronkaisella riittää veikeitä juttuja. Yksi niistä kertoo Juro-karhusta, joka kolmesti häkkiin joutuneena käyttäytyi aina samoin – heittäytyi häkin lattialle ja peitti käpälillä silmänsä.

Oliko emokarhu neuvonut Juroa, että kohdatessaan ihmisen sen on parasta esittää kuollutta?

Petotutkija Ilpo Kojola valaisee Ronkaisen ulvomistaitoja. He esitelmöivät Pohjois-Norjassa suomalaisesta susitutkimuksesta. Lopuksi salista sammutettiin valot, ja Ronkainen antoi esityksen. Puheiden aikana nukahtanut kuulija heräsi ja sai paniikkikohtauksen.

Tilaa valokuvalle

Kuvateosta on ilo katsella, sillä jälki on viimeistelty taittoa myöten. Aukeamiksi levitetyt valokuvat saavat kunnolla tilaa.

Jo sisällysluettelossa näkyy kuvan arvostus. Pienet kuvat eläimistä, aiheista kertovat sivunumeron kanssa oleellisen, tekstiä ei tarvita.

Punasivuisille aukeamille, joille on koottu faktatietoa eläimistä ja valokuvaajista, on helppo palata kesken lukemisen. Kuvaajista tosin olisi voinut olla edes postimerkin kokoiset kuvat – 1,3 senttiä kantiltaan olevat neliöt menevät jo vähän kikkailuksi.

Sinikka Viirret

Jouni K. Kemppainen

Syntynyt 1962 Puolangalla, nuoruusvuodet Kajaanissa.

Nimen K tulee Kaarlosta.

Toimittajana Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä vuodesta 1996. Aloitti lehtiuransa Kainuun Sanomien kesätoimittajana.

Julkaisut: Puolikuiva siiderikirja (Nemo 1999), Terävä – keittiömestarin vuodenajat (Hummeri-kustannus 2003), Tää pääkaupunki (Otava 2003), Makuja suomeksi ja japaniksi – Finnish-japanese Kitchenary (Multikustannus 2005), Paha maisema (HS-kirjat 2007), Pääkaupunki – Politiikka on tylsää (Otava 2009), Juha-karhun kaksi kesää ja muita eläinjuttuja ( HS-kirjat 2010).

Kemppainen vastaa kysymykseen, miten jatkaisit Lapinlahden lintujen Paarma-tangoa Ja mä sanon mun eläimet ne on...

– Ja mä sanon mun eläimet ne on karhu, susi, kotka, varis, varsinkin varis, ja ne kaikki sanoo väh!