Loppuun asti harkittua?
Sikainfluenssarokotuksia koskevien uutisten seuraaminen on ollut hämmentävää.
On ymmärrettävää, että rokotteen saapuminen maahan tipoittain aiheuttaa hankaluuksia ja vaikeuttaa tiedottamista. On selvää, että pikkupaikkakunnilla – sitten, kun rokotetta on saatu – homma hoituu joutuisammin kuin isoissa kaupungeissa. On ymmärrettävää, että jokaiselle ei voida lähettää henkilökohtaista, jossa selostetaan, mihin ryhmään hän kuuluu ja milloin hän rokotuksen saa, jos sitä haluaa.
Ainutkertaisen suuroperaation takkuamista pitää muutenkin johonkin mittaan ymmärtää. Tämähän on uusi kokemus sekä kansalaisille että viranomaisille.
Hurjat kertomukset kortteleita kiertävistä kiukkuisten ihmisten jonoista panevat kuitenkin kysymään, olisiko jotakin voitu tehdä toisin.
* * *
Sivusta katsoen ei näytä loppuun asti harkitulta, ettei työterveyshuoltoa ole kytketty rokotuksiin.
Tätä on perusteltu ainakin sillä, että rokotetta tulee vähitellen, joten sen jakamisen pitää olla keskitettyä. Kylmäketju ei saa katketa, ja avattu rokotepakkaus pitää käyttää tyhjäksi saman päivän aikana.
Keskittämistä on selitetty myös kiireellä. Rokottaminen on kilpajuoksua ajan kanssa, sillä sikainfluenssa leviää vauhdilla.
Yksi este näyttää olevan asetuksen määräys, että kaikista sikainfluenssarokotuksista on tehtävä kirjaus rokotetun kotikunnan sähköisiin potilastietojärjestelmiin. Työterveyshuollosta ei ole niihin pääsyä.
Tämä selvä. Mutta pitääkö hallintoalamaisten todella ymmärtää, ettei kirjauksia voitaisi tehdä järjestelmiin jälkikäteen työterveysasemien ilmoitusten perusteella?
Maalaisjärjellä tulee kuvitelleeksi, että tämä ja muutkin kuviteltavissa olevat hankaluudet olisivat ennakkosuunnittelulla voitettavissa.
* * *
Jos rokotusten hoitaminen kuntien terveydenhuollon kautta oli ainoa mahdollisuus, oliko mahdotonta antaa työssä oleville omat vuorot ja työelämän ulkopuolella oleville omansa? Olisiko sikainfluenssarokotukset ainakin kannattanut pitää kokonaan erillään kausi-influenssarokotuksista?
Toivoisi, että työterveyshuolto kytkettäisiin mukaan viimeistään, jos myös terveet yli 25-vuotiaat päätettään rokottaa. Siinä säästettäisiin paljon työtunteja.
Kaikissa kohdin systeemi ei tietenkään takkua vain hätäisen suunnittelun, heikon organisoinnin tai huonon onnen takia vaan siksi, että ihmiset esimerkiksi ryntäävät jonoihin ottamatta selvää, kuuluvatko he todella rokotettavaan ryhmään. Sellaista on vaikea parhaallakaan tiedottamisella kokonaan estää.
Viranomaiset eivät liioin ole vastuussa, jos ihmiset eivät osaa käyttäytyä jonoissa. Kohu-uutisista päätellen yllättävän moni ei osaa.
