Vai vain lentäen
Tuoreen Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervala on puhunut tekstiä, joka ei jätä kylmäksi.
Hän sanoi äskettäin muutamien lehtien haastattelussa, että Suomi tarvitsee uusia rautateitä vain Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja mahdollisille uusille kaivoksille kuten Kolariin ja Savukosken Sokliin. Kovaa puhetta.
Mutta vielä kovempaa puhetta on se, että Tervalan mukaan Suomi kulkisi kiskolla Helsingistä vain 450 kilometrin päähän. – Sitä ylemmäksi menevien kannattaa käyttää lentokonetta, hän jatkoi.
* * *
Tervalan linjaus kohtelee kaltoin pohjoista. Hänen ajatuksissaan Kajaani, Oulu, Kemi, Kuusamo ja Rovaniemi sekä Ylä-Lapin matkailukeskukset ovat paikkoja, jonne mennään ilmojen halki.
Asetelma ontuu pahasti. Lentoja on kattavasti vain Ouluun. Muualle niitä on vain muutama.
Lisäksi Finnairin hintapolitiikka on sellainen, että rajoittaa rajusti esimerkiksi Kajaanista Helsinkiin lentämistä. Halpoja lippuja on hyvin vähän. Hyvin monet taustaneuvottelut eivät ole johtaneet tuloksiin.
* * *
Kotimainen lentoyhtiö on pahassa jamassa, eikä sen korkeinta johtoa ole kiinnostunut kainuulaisten näkemysten huomioonottaminen.
Pohjoisen sysääminen epävarmojen ja kalliitten lentoyhteyksien varaan tuntuu perin kummalliselta. Kuviota on vaikea ymmärtää.
Toisaalta Tervala kuitenkin korostaa, että nykyinen rataverkko pitää panna kuntoon. Toivottavasti niin tehdään myös pohjoisessa.
* * *
Junien myöhästymiset ovat olleet paljon esillä. Talvisin paljon Kajaani-Oulu -väliä matkustavana voin sanoa, että ainakin tällä välillä myöhästymiset ovat olleet aika vähäisiä.
Viime maanantaina oli mielenkiintoinen poikkeus. Junan lähtö myöhästyi peräti 35 minuuttia. Syy: veturin puuttuminen. Liekö kalusto epävarmassa kunnossa.
Lopulta päästiin matkaan, ja juna ajoi aikataulua kiinni 20 minuuttia. Noin tunnissa ja 50 minuutissa oltiin Kajaanissa. Lisäksi konduktööri piti matkustajat tiheään toistamillaan kuulutuksilla hyvin ajan tasalla. Hyvää palvelua.
* * *
Suomi elää mielenkiintoista vaihetta. Maan tasapuolinen kehittäminen näyttää jäävän teorian tasolle, vaikka alueitten Euroopassa sen pitäisi olla ydinasioita.
Keskittäminen on käytäntöä monilla aloilla. Ajankohtaisesta esimerkistä käy metsäkeskusten organisaatiomuutos.
13 metsäkeskusten verkosto ollaan romuttamassa, ja maahan aiotaan muodostaa yksi valtakunnallinen metsäkeskus. Ainakin pohjoisten keskusten näkökulmasta malli on huono. Muutamat hyvät asiat eivät kompensoi lukuisia kielteisiä puolia.
Ei kuulu pohjoisen ääni, ei.
