Lisää lunta!
Etelä-Suomeen on jälleen luvassa sankkaa lumisadetta. Näin uutisoi STT tammikuun viimeisenä viikonloppuna.
Enpä olisi uskonut vielä kymmenen vuotta sitten, että harmistun tällaisesta uutisesta. Nyt ensimmäinen reaktio oli, että tänne myös, lisää lunta ja heti!
Lisälumi olisi tarpeen, jotta pääsisi kunnolla hiihtämään. Nyt piinaan työkavereita ja tuttuja kyselemällä tiuhaan, missä olisi vähänkin hiihtokelpoisia perinteisen latuja.
Vastaukset ovat lannistavia. Siellä sun täällä on kyllä latuja, mutta jossain tulee hiekka ladusta läpi, jossain latu on muuten kulunut lähes hiihtokelvottomaksi.
Nyt kyllä helpotti. Etelä-Suomeen luvattu pyry ulottui myös tänne.
* * *
Peruskoulun liikuntatuntien kasvattina välttelin hiihtämistä vuosikaudet. Koulun liikuntatunnit tappoivat vähäisenkin hiihtoinnon. Uskokaa tai älkää, vielä 80-luvulla Etelä-Suomessa oli lumisia talvia.
Muutin Kainuuseen reilut neljä vuotta sitten ja innostuin uudelleen suksimaan. Lähdin ladulle 20 vuoden tauon jälkeen.
Koko homma oli aloitettava alusta. Pienikin alamäki tuntui hurjalta rohkeutta vaativalta syöksylaskulta. Pipo vinossa, sauvat ojossa törötin mäkiä alas. Joskus otin sukset pois ja nöyrästi kävelin alamäen.
Myös tasaisella ladulla oli ongelmia. Tasapaino ei meinannut riittää millään, jos vauhtia lisäsi liikaa. Vaan kyllä se siitä lähti.
Ystävät antoivat hyviä vinkkejä. Kannattaa laskea mäet kyykyssä niin ei satu, jos kaatuu. Mutta kyykyssä vauhti kiihtyy liikaa, oli vastalauseeni. Se tyrmättiin heti. Jarruttele takapuolella.
Nykyisin mäet sujuvat yleensä kaatumatta. Tyylistä ja vauhdista en puhu mitään.
* * *
Etelä-Suomen lumimassat saivat minut suunnittelemaan hiihtomatkaa kotikonnuille Kotkaan. Hiukan kuulostaa oudolta lähteä hiihtolomalle kaakonkulmalle.
Tarkoituksena on auttaa siskoa kesämökin remontissa, mutta sukset otan tosissani mukaan. Täytyy valoisat päivät hiihtää ja illat ahertaa tapettien kimpussa.
Etelän hiihtolomalaisilla oli alun perin tarkoituksena tulla Kainuuseen hiihtämään. Ajattelin ehdottaa heille jotain muita aktiviteetteja, jos lumimäärä ja latujen kunto pysyvät nykyisellään.
Taidan viedä kummitytön manikyyriin, miehet menkööt pilkille.
Toisaalta, on vähäisestä lumimäärästä myös hyötyä. Lumikolan kaivoin esille vasta helmikuun ensimmäisenä päivänä.
