Riitasointuja

Yle Teemalla menee paraikaa erinomainen venäläinen sarja Arbatin lapset. Anatoli Rybakin romaaniin perustuva sarja kertoo 1930-luvun Moskovasta ja Josif Stalinin lähipiiristä.

Tarina alkaa, kun turvallisuuspoliisi vie nuoren komsomol-johtajan. Pojan setä, Stalinin henkilökohtaisesti puolueen keskuskomiteaan nostama mies, ei suostu tekemään mitään sisarenpojan eteen. Jos hänet on kerran vangittu, pitää hänessä olla jotakin syytäkin.

Leon Festingerin termein setä törmäsi kognitiiviseen dissonanssiin. Sedän tiedot olivat keskenään ristiriitaiset ja hänen piti sovittaa ne yhteen niin, että ristiriita poistui ja mieli kesti. Koska Isä Aurinkoinen ei voinut olla väärässä, siskonpoika oli.

* * *

Kognitiivinen dissonanssi on mitä näppärin väline vaikkapa päivänpolitiikan ilmiöiden pohdiskeluun. Otanpa esimerkin eduskunnasta.

Kun ihmiset ovat jostakin saaneet päähänsä, että Sauli Niinistö se vasta onkin politiikan yläpuolella oleva poliitikko, he tulkitsevat eduskunnan puhemiesäänestystä niin, että muut kansanedustajat, siis roistopoliitikot, kiukuttelivat urhealle puhemiehelle, joka ei anna heidän matkustaa ensimmäisessä luokassa maailmalla.

Kun siis joku suitsee kieroja poliitikkoja, vaikka on itsekin poliitikko, suitsija nostetaan erehtymättömien kastiin, mutta ei tekojensa, vaan äänestäjien mielikuvien mukaisesti. Presidenttigalluppien suosikki ei kerta kaikkiaan voi olla väärässä, koska hän haukkuu poliitikkoja.

* * *

Samalla tavalla toimii vaikkapa työnantajien logiikka eläkeratkaisuja etsittäessä. Kun nykyinen eläkkeellepanomalli maksaa etenkin suurille työnantajille paljon rahaa, he vaativat sen lopettamista, mutta perustelevat sen tietysti isänmaan edulla ja yhteisten rahojen loppumisella.

Kun eläkeputken vaihtoehtona ovat jatkossa kylmät potkut, potkujen kohteiden syyllistäminen on jo alkanut. Ei voi olla oikein, että joku toinen joutuu maksamaan työkyvyttömän ihmisen elämän. Siispä on aivan oikein, että ikääntynyt työntekijä saadaan paiskata tyhjän päälle, koska itsehän hän on itsensä siihen jamaan ajanut.

* * *

Entä tiedättekö haukutumpaa ihmisjoukkoa kuin sossun tädit. Erityisesti heitä haukkuvat heidän asiakkaansa.

On ilmeisesti niin, että toimeentulotuen hakeminen tarpeeseen on edelleen sen verran hävettävää, että sen hakijoiden mielestä näytelmän roistoja ovat ne ihmiset, joilta rahaa haetaan.

Ja me muut, jotka emme toimeentulotukea hae, haukumme myös sossun tätejä, koska meitä hävettää, että keskuudessamme elää yhä sankempi joukko ihmisiä, jotka eivät tule toimeen omillaan. Kun rahan jakajat ovat syyllisiä rahan jakoon, mielemme rauhoittuu ja asettuu kognitiiviseen konsonanssiin.