Varman päälle

Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) kuuluu ehdottaneen, että Suomen peruskouluissa opetettaisiin ruotsin kieltä jo viidenneltä luokalta lähtien. Jos lapset alkavat opiskella kieliä pari vuotta myöhemmin, ne jäävät oppimatta, perustelu kuuluu.

Peruskoulun tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta on ehdotettu luovuttavaksi. Tilalle tulisi uskontotieto, joka käsittelisi kaikkia uskontoja ja uskonnollisia ilmiöitä muusta kuin esimerkiksi evankelisluterilaisesta tunnustuksesta käsin.

Presidentti haluttaisiin mielellään perustuslain mukaiseen ruotuun niin, että lautaskiistoiksi sun muiksi loiskiehunnoiksi kiihtyvät tulkinnat presidentin asemasta ulkopolitiikan johtajana loppuisivat.

Seuratkaapa huviksenne vaikkapa vain näiden kolmen asian käsittelyä eduskunnassa. Huomaatte, miten epätoivoisesti kansanedustajat yrittävät niistä keskustellessaan pelata varman päälle.

* * *

Opetusministerin ehdotus on järjetön. Valtaosa Suomen kansasta on sitä mieltä, että nykyisestäkin pakkoruotsista olisi syytä luopua.

Mutta vaikka ehdotus on järjetön, todellisuudessa voi silti hyvinkin käydä niin, että Virkkusen ehdotus otetaan todesta ja toteutetaan. Kukapa täällä uskaltaisi kiistää niinkin tärkeää kansallista kulttuuripiirrettä kuin 1809 Suomesta luopumaan joutuneen valtiaskansan kielen pakko-oppia, eivät ainakaan Suomen kansanedustajat.

* * *

Uskontotiedosta ei tietenkään tule mitään, vaikka jopa opetusministeri olisi valmis tätä harkitsemaan. Valtaluterilaisia kansanedustajia vähät kiinnostaa se, että tässä maassa on ainakin viisi kristillistä kirkkokuntaa. Islamilaisia porukoita on kuulemma yhdeksän tai yksitoista, kaikkia kaikkiaan parisataa.

Kun ehdotus joskus saapuu eduskuntaan asti, pienten kansanedustajien sisässä asuvat käsitykset suurten kansanjoukkojen tunteista ottavat vallan. Käskyt on opittava, virret ja muut, sillä perinteet vaativat, vaikka maailma kuinka muuttuisi ympärillä ja vaikka suomalaiset maallistuisivat yhä vinhempaa vauhtia.

* * *

Vastenmielisin varman päälle pelaajien joukko ovat kuitenkin kaikki ne vasemmistopoliitikot, jotka kuin uudestisyntyneinä tutkaavat kansan syvien rivien tuntoja ja huutamisesta päästyäänkin huutavat vahvan presidentin perään.

Vastenmielistä tässä on se, että näin tehdessään vasemmisto unohtaa kokonaan, että Suomen presidentti on niin vallakas, koska hänen piti alunperin olla kuningas.

Vaan varman päälle menee. Kehitys ei todellakaan aina kehity.