Katselen urheilua
Onneksi on EU ja direktiivit.
EU-direktiivin perusteella säädetyn Suomen asetuksen mukaan olympialaiset, jalkapallon ja yleisurheilun MM- ja EM-kisat sekä jääkiekon ja hiihdon MM-kisat lähetetään jatkossakin vapaasti näkyvillä tv-kanavilla pääosin suorina lähetyksinä.
Ilman tuota direktiiviä, voisin joutua maksamaan huomattavia summia eri maksutv-yhtiöille. Toistaiseksi olen pärjännyt Canal+:lla, jolta seuraan Valioliigaa. Aivan liikaa, myönnän.
* * *
Musta on tullu urheiluhullu jo kymmenvuotiaana.
Ensimmäinen televisio meille hankittiin Tokion olympialaisia varten 1964. Bob Hayes, Peter Snell ja tietysti Pauli Nevala, lapsuuteni sankareita.
Edelleenkin tv-kauppa näyttää käyvän kuumimmin olympialaisten ja jalkapallon MM-kisojen kynnyksellä. En tunne ketään, joka olisi hankkinut uuden television eduskunnan kyselytunteja varten.
Tämä vain tiedoksi myös Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajalle, kansanedustaja Kimmo Sasille, jonka mielestä Yle voisi luopua suurten kisojen lähettämisestä.
* * *
Sasin ajatuksena on painaa uusi pakollinen Ylen mediamaksu niin alas kuin mahdollista. Koska isojen kisojen lähetysoikeuksista maksetaan rutosti, Yle tekisi isot säästöt.
Kesäolympiavuonna 2008 Ylen koko ohjelmatoiminnan kustannukset olivat tv:ssä 170 miljoonaa euroa. Tästä urheilulähetysten osuus oli 20 prosenttia eli pyöreästi 34 miljoonaa euroa. Radion kustannukset olivat 69 miljoonaa, mistä urheilun osuus vain 3 prosenttia eli pari miljoonaa euroa. Yhteensä urheilu maksoi Ylelle 36 miljoonaa.
Pekingin kisat taisivat maksaa lähetysoikeuksineen noin 12 miljoonaa euroa eli kolmasosan koko vuoden 2008 urheilubudjetista. Vancouverin koko tarjonta maksoi Ylelle noin 10 miljoonaa euroa.
Jos Yle optimoisi kustannuksensa, sen kannattaisikin lähettää vain kulttuuri-, asia- ja viihdeohjelmia. Uutiset ja ajankohtaisohjelmatkin maksavat yli kaksi kertaa enemmän ohjelma-aikaan verrattuna.
* * *
Säästäessään miljoonia Yle menettäisi myös miljoonia katsojia. Vuosi vuodelta isot urheilutapahtumat ovat olleet suosituimpien lähetysten kärkipäässä.
Maailmanluokan osaajana Yle on usein tarjonnut olympialaisten kansainvälisen signaalin useista lajeista ja sivussa suomalaisille erikoispalvelun.
Jos olympia- ja mm-kisat siirtyisivät muille kanaville, jäisimme ulkoisen tarjonnan varaan. Kun Tero Pitkämäki ja kumppanit heittäisivät mitaleista, me suomalaiset mediamaksua maksavat urheiluhullut raivoaisimme katsoessamme jotain 100 metrin alkueriä...
Tai tv-mainoksia, joilla ne kisojen oikeudet maksettaisiin. Niitä nimittäin täytyisi olla paljon. Suomalaisselostaja joutuisi pyytelemään anteeksi, kuten niin usein Eurosportilla nykyisin.
