Ex-kansanedustaja Rosa Meriläinen kirjoitti käytännönläheisen oppikirjan politiikasta

– Jos kaltaiseni hulttio on saanut valtaa, sitä saa myös kunnollinen kansalainen, vihreiden entinen kansanedustaja Rosa Meriläinen sanoo.

Meriläinen haluaa rohkaista ihmisiä ottamaan vallan, joka heillä jo on. Hän parahtaa, että politiikka elää kroonisessa kykypulassa. Uusia ideoita syntyy liian vähän, varsinkin Arkadianmäellä.

Madaltaakseen ihmisten kynnystä yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen Meriläinen on kirjoittanut oman, osittain käytännön kokemuksiin perustuvan valtio-oppinsa. Muun muassa roiskeläppähameesta ja kannabiskohusta tunnettu Meriläinen oli kansanedustajana yhden kauden.

Kirja on vaatimattomasti nimeltään Valtio. Samannimisen teoksen kirjoitti Platon vajaat 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Teoriansa Meriläinen tuntee, mutta akateemista ja poliittista jorinaa kirja väistelee ansiokkaasti. Valtio-oppia naistenlehtityyliin, luokittelee kirjoittaja.

Valtaa ei voi rajata

Meriläisen mielestä valtio-opillisen ajattelun yksi suurimmista harhoista on kirjattu Suomen perustuslakiin. Se sanoo, että Suomessa valta kuuluu kansalle, jota edustaa eduskunta.

Meriläisen mielestä valtaa ei voi tuolla tavalla rajata. Valta ei kuulu erityisesti kenellekään, vaan kaikille. Eikä edustuksellinen demokratia ole hänestä missään nimessä riittävä toteuttamaan demokratian ideaa.

Meriläistä harmittaa, että ihmiset suhtautuvat eduskunnassa istuviin vallankäyttäjiin kuin taloyhtiöiden hallituksiin: kun valinnat on tehty, valitut saavat huseerata mitä haluavat.

– On ihana turvallinen harha kuvitella, ettei voi vaikuttaa asioihin, hän sanoo.

Osittain harha johtuu Meriläisen mielestä siitä, että ammattipoliitikkoihin liittyy epärealistisia ja jopa demokratian vastaisia odotuksia. Esimerkiksi ministereistä perustuslaki sanoo, että ministeriksi voidaan valita rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia.

Meriläinen puolustaa huonomaineisten tunareiden oikeutta vallankäyttöön.

– Perustuslakia pitää muuttaa, hän nauraa.

Ei mikään vaalikirja

Meriläinen pitää kansanedustajien ja heitä seuraavan median kiinnostusta poliitikkojen uskottavuuteen epä-älyllisenä. Hän vertaa tilannetta yläasteeseen, jossa kaikki kiihkeästi tavoittelivat katu-uskottavuutta tietämättä, mistä aineksista se syntyy.

– Moni tuntemani ihana poliitikko muuttuu ihan toiseksi, kun tv-kamerat tulevat paikalle, hän sanoo.

Meriläinenkin myöntää esittäneensä poliitikkoa. Sitä hän ei enää halua. Valtio ei ole vaalikirja.

Rosa Meriläinen: Valtio, 304 sivua. Teos.