Elämän ja teatterin lasketut ajat

Vaikka vauva ehtisi maailmaan ennen uuden näytelmän kaksoiskantaesitystä, saattaa silti käydä niin, ettei kirjailija itse, Anna Krogerus, pääse tuoreimpansa ensi-iltaan. Elämän ja teatterin lasketuilla ajoilla on eroa kaksi viikkoa.

– Tietyllä tavalla se olisi reilua. Kun en voi olla molemmissa kaupungeissa yhtä aikaa, luonto ratkaisisi asian, äitiyslomalle jo jäänyt näytelmäkirjailija nauraa.

Parhaissakin perheissä saa kaksoiskantaesityksen 9. huhtikuuta Kajaanin ja Turun kaupunginteattereissa.

Se on tragikomedia, sukupolvinäytelmä turvattomuuden kokemuksista.

Näytelmän päähenkilö on viisikymppinen Raakel Länsimaa, jonka aineellisesti turvattu mutta sisäisesti tyhjä elämä alkaa upottaa sairauden viedessä työkyvyn.

Raakelin mies, sydänkirurgi Risto, omistautuu projekteilleen. Keikkalääkärinä pätkätöitä tekevä tytär Ulla suorittaa elämäänsä eikä jaksaisi äidin tunkeiluja. Poika Kalle katoaa huoneestaan Raakelin kampaajareissun aikana. Oma äiti, Hilkka, dementoituu laitoksessa.

Näytelmän jokeri on Pipsa, mie- ja sie-kieltä puhuva Kallen ystävä, marginaaliverkostojensa avulla selviytyvä, perheetön poika Lieksasta.

– Erilainen ihminen on turvaton yhteisössä, mutta erilaisuus herättää myös uhkaa ympärillään. Ihminen voi kokea itsensä turvattomaksi joutuessaan kohtaamaan sen, että joku on hyvin erilainen.

Krogerus on kirjoittanut tekstiinsä myös joukon tunnistettavia sivuhenkilöitä sekä hahmoja Raakelin mielensisäisestä maailmasta.

Keskellä ketjua

– Se, mikä elämässä loppujen lopuksi merkitsee, liittyy lähisuhteisiin. Onko saanut rakkautta, ja onko saanut antaa rakkautta, Krogerus sanoo.

– Ne haavat myös syntyvät tärkeissä ihmissuhteissa. Eiväthän meitä haavoita niin ne ihmiset, jotka eivät meille mitään merkitse.

Krogerus kertoo tuokiokuvan bussimatkalta, jolloin hän ymmärsi oman paikkansa sukupolvien ketjussa.Tuolloin vielä viime keväänä kuollut isoäiti eli, ja Krogerus oli menossa äitinsä ja poikansa kanssa katsomaan tätä palvelukotiin. Äiti istui Krogeruksen takana, Ilmo-poika rattaissa hänen edessään.

– Ajattelin, että tässä on hirveän hyvä olla. On elämä takana ja edessä. Tuntui turvalliselta.

Poissa itsestään

Näytelmän alkupuolella Raakel elää henkisesti poissa itsestään. Krogerus puhuu ihmisen jäätymisestä. Tähän liittyy se asia, mikä on hänelle tärkeintä koko näytelmässä.

– Elämän mielekkyys on kiinni siitä, onko ihminen itsessään ja voiko hän elää itsestään käsin.

– Poissaolosta tai sisimpänsä jäädyttämisestä voi puhua myös hylkäämisen käsitteen kautta. Erilaiset hylkäämiskokemukset aiheuttavat sen, että ihminen alkaa hylätä itseään.

– Se voi olla sitä, että joku asia on nähty, mutta siihen ei ole reagoitu.Tai se voi olla tunkeutumista, jossa hylkää toisen siten, ettei kunnioita eikä kuuntele hänen kokemustaan ja rajojaan. Väkivalta on toisen ihmisen ihmisyyden äärimmäistä hylkäämistä.

– Kun lakkaa hylkäämästä itsensä, ei hylkää enää myöskään toisia. Näihin pieniin ihmisten välisiin hyväksynnän virtauksiin minä uskon. Kohti sellaista haurasta toivoa olen halunnut kirjoittaa myös Raakelin tarinan.

Ei ole oikeaa ratkaisua

Aika varhaisessa vaiheessa Krogerus tiesi osan näyttelijöistä kummastakin teatterista.

– Päässäni vilistivät sekaisin ne työryhmät.

Kajaaniin näytelmän ohjaa teatterinjohtaja Miko Jaakkola, Turkuun Krogeruksen pitkäaikainen yhteistyökumppani Irene Aho. Näytelmän yhteistä maailmaa on haettu jo kirjoitusvaiheessa kolmikon kesken.

Krogerus sanoo kirjoitusprosessiensa olevan avoimia, vaikka keskeneräisen materiaalin näyttäminen aina vähän hävettää.

– On rankkaa, kun joutuu paljastamaan itsensä raakaraasteena paperilla.

Ihmisinä ja taiteilijoina Jaakkola ja Aho ovat erilaisia.

– Irene on mutkat suoriksi -tyyppiä: mitä nämä kaksi tässä vielä lätisevät. Miko rakastaa yksityiskohtia.

– Jotain hirveän kiinnostavaa on ollut siinä, kun meitä on ollut kolme. Ennen oli illuusio, että löydetään ohjaajan kanssa oikea ratkaisu. Nyt huomaa, ettei sitä oikeaa ratkaisua olekaan, vain erilaisia näkökulmia ja tulkintoja.

Parhaissakin perheissä, kantaesitys Kajaanin kaupunginteatterissa ja Turun kaupunginteatterissa 9.4.