Valokuvaaja lumen maisemassa

– Maiseman avaruus rauhoittaa mieltä. Viljelty jokilaakso on perinteistä kulttuurimaisemaa. Luonnonmaiseman ääriviivat piirtyvät pehmeinä, kumpareiset muodot kertautuvat, ja kaikki on kohdallaan.

– Tällaiseen etelästä tullut ihastuu ikihyviksi.

Mies lammasturkissa lumisen joen rannalla on maisematutkija ja valokuvaaja Taneli Eskola. Hän luonnehtii Ristijärven Jokikylästä tallentamaansa maisemaa ”ihmisen ja luonnon positiiviseksi kohtaamiseksi”.

Eskola on matkalla Suomussalmelle ripustamaan valokuvanäyttelyään Avoin panoraama, joka esittelee urbaaneja paratiiseja, kulman takaa alkavaa kaunista kaupunkiluontoa.

Helsingin kaupungintalon Virka Gallerian Kainuuseen tuoma ja maakunnassa kierrättämä Eskolan valokuvanäyttely on osa teemavuotta helsinkiläisiä.nyt – Kohtaamisia Kainuussa.

Näyttelykierros alkoi helmikuussa Sotkamosta, missä Eskola ehti kuvata Vuokatinvaaralla ja Naapurinvaaralla. Tuolloin oli hillitön pakkanen, eikä kamera pysynyt kerrallaan kauan kuvauskuntoisena.

Suomussalmella valokuvaaja kulki Kiantajärven rantoja ja poikkesi Raatteen tielle.

Näkymät Kainuusta ovat mukana kesäkuussa Hämeenlinnan taidemuseossa avautuvassa Lumen maisema -näyttelyssä, joka on retrospektiivi. Lumen kuvaamisen Eskola aloitti yli 30 vuotta sitten.

Hänelle kävi tosin vähän hassusti. Hän ajatteli näyttää vähälumisiin talviin tottuneille suomalaisille menneisyyden kinostuneita maisemia.

Ei turistista katsetta

– Kuva on tila – ajan ja paikan monimielinen kudelma, Taneli Eskola sanoo. Valokuvaa tai maisemamaalausta katsova voi liikkua ajassa ja paikassa kuvan äärellä.

Eskola sanoo olevansa kuvaajana kaiken velkaa arkiselle elinympäristölleen, jolle hän koettaa pysyä herkkänä. Monet Helsinki-kuvat hän on ottanut erilaisilla retkillä perheensä kanssa.

– Ei minulla ole turistista katsetta erillisenä.

Huonoja säitä kuvaaja ei tunne.

– On pitkästyttäviä säitä ja on otollisia säitä, jolloin tietää varmasti onnistuvansa.

Savanni selittää

On olemassa arkkityyppisiä maisemia, ihmistä miellyttäviä maisematyyppejä, jotka alkuihmisen syntysijoille vievä savanniteoria selittää.

Suotuisassa maisemassa on piilopaikkoja, polkuja, vettä ja herkutteluun houkuttelevaa hunajaa, kukkia ja värejä.

Este, maiseman mysteeri, koukuttaa. On kuljettava katsomaan, mitä sen takana on.

Ihminen haluaa kiivetä korkeille paikoille: vaaralle, vuorille, tunturiin. Hän tahtoo nähdä kauas. Eskolan mukaan yksi selittävä teoria on ”prospektiivinen länsimainen hallitseva katse”, upseerit sotastrategioineen sen tunnetuimpia soveltajia.

Yleisellä tasolla kauas katsomisen halun voi sitoa ihmisen aisti- ja havaintojärjestelmään, kokonaiskuvan luomiseen ympäristöstä.

Puubongarin Mekka

60- ja 70-luvun taitteessa tulivat kaupungin kuvaamisessa muotiin epäkohdat: lähiöt ja liikenteen ongelmat, asfaltti ja saaste. Kaupunki hahmottui kivikyläksi.

Kaunosieluksi tunnustautuva Eskola tuo Avoimessa panoraamassaan kaupunkiluonnosta esille paratiisillisia näkymiä, jotka ovat kaikkien kaupunkilaisten tavoitettavissa.

Hänet tiedetään myös puubongariksi. Se alkoi siitä, kun hän kuvitti Niilo Karhun teoksen Vihreät jättiläiset, joka esittelee Suomen paksuimmat puut.

Eskolaa kiinnostavat puut yksilöinä, niiden kohtalot, tarinat. Puiden kierto on monesti kolme sukupolvea.

– Vanhojen puiden Mekka on Virossa.

Avoin panoraama – Taneli Eskolan valokuvia urbaaneista paratiiseista Suomussalmen pääkirjastossa 11.4. asti.