Lietsooko lama terrorismiin

Turvallisuusviranomaiset lienevät valppaina, alkaako paukkua muuallakin kuin Pohjois-Irlannissa.

Britanniaan kuuluvassa Pohjois-Irlannissa on ollut jokseenkin rauhallista noin kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun Yhdistyneet kuningaskunnat ja Irlannin tasavalta solmivat pitkänäperjantaina 1998 sopimuksen pysyvästä rauhasta Pohjois-Irlannissa.

Sopimukseen yhtyivät niin alueen katolinen enemmistö kuin protestanttinen vähemmistö, joiden ääriryhmien väliset väkivaltaisuudet olivat siihen asti kestäneet noin 30 vuotta. Katolisten Irlannin tasavaltalaisarmeija (IRA) ja sen poliittinen siipi Sinn Féin lähtivät myös mukaan rauhanprosessiin.

Britannian armeija päätti 38 vuotta kestäneen operaationsa Pohjois-Irlannissa vasta heinäkuun lopussa 2007. IRA puolestaan ilmoitti vasta viime syyskuussa lopullisesti luopuvansa aseellisesta toiminnasta.

Miksi menestyksellistä rauhanprosessia vastaan on noustu juuri nyt?

Uusien iskujen tekijöiksi ovat ilmoittautuneet kaksi IRA:n sirpaleryhmää Todellinen IRA ja ja Jatkuvuuden IRA. Väkivaltaisuus brittejä ja protestantteja vastaan elää tällaisissa ryhmissä, jotka korostavat rooliaan aidon vastarinnan kantajina ja samalla syyttävät rauhanprosessiin mukaan lähteneitä luopioiksi.

Edellisen kerran Todellinen IRA oli tuhotöissä 10 vuotta sitten elokuussa 1998, nelisen kuukautta rauhansopimuksen jälkeen. Omaghin pommi-iskussa kuoli yhteensä 29 naista, miestä ja lasta, joista nuorimmat olivat yksivuotiaita ja vanhimmat liki 60-vuotiaita. 220 loukkaantui menettäen esimerkiksi raajoja. Järkyttävä isku tyrmistytti kaikki ja kymmenen päivää myöhemmin myös Todellinen IRA julisti tulitauon.

Rauhanprosessin aikana Pohjois-Irlannin talous kehittyi erittäin vahvasti, kunnes nousu sielläkin törmäsi talouskriisiin. Ainakin kolmannes alueen kiinteistöjen hinnoista katosi viime vuonna, mikä on saanut lainanottajat ahdinkoon. Myös työttömyys on lähtenyt voimakkaaseen nousuun.

1970 luvulla eurooppalainen uusvasemmistolaisuus oli leimallista myös osalle IRA-aktivisteja, varsinkin vankiloissa. IRA rinnastettiin joskus liiankin helposti esimerkiksi saksalaiseen Punainen armeijakuntaan (RAF) ja Italian Punaisiin prikaateihin, jotka suuntasivat iskunsa usein teollisuus- ja finanssijohtajiin sekä poliitikkoihin. Kuitenkin myös IRA kohdisti useita iskujaan vielä 1990-luvulla Lontoon finanssikeskukseen.

RAF lopetti toimintansa 1998 – sattumoisin kolmisen viikkoa Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen jälkeen. Punaiset prikaatit teki viimeisiä iskujaan Italiassa vielä 2002.

Finanssikapitalismin täydellinen romahdus on omiaan radikalisoimaan erilaisia ääriryhmiä. Wall Streetin ja Lontoon Cityn vastuuttomat pankkiirit ovat saaneet aikaan hirvittävää tuhoa, työttömyyttä ja ahdinkoa kaikkialla maailmassa.

Erilaisille marxilais-anarkistisille ja aseellistakin vastarintaa uhkuville aatteille on nyt kysyntää myös Euroopassakin enemmän kuin vuosikymmeniin. Turvallisuusviranomaiset lienevät valppaina, alkaako paukkua muuallakin kuin Pohjois-Irlannissa.