Tulevaisuus on monikulttuurinen

Presidenttifoorumissa kukaan ei enää asettanut kyseenalaiseksi sitä, että Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia.

Tasavallan presidentti Tarja Halosen järjestämän yhdeksännen presidenttifoorumin aiheena oli Muutosten Suomi, mutta aihe laajeni väistämättä käsittelemään muutosten maailmaa. Eri järjestöjen nuoren polven vaikuttajat kokivat, ettei Suomen kehityssuuntia globaalisaation maailmassa voi irrottaa koko planeettaa, sen luontoa ja ympäristöä tai koko ihmiskuntaa koettelevasta murroksesta,

Nelituntisen keskustelun valopilkuksi nousi vastikään vuoden pakolaisnaiseksi valittu Fatbardhe Hetemaj, joka siirsi pysähdyttävästi suomalaisen eristäytymisen kansalliselta tasolta inhimilliselle lainaamalla V. A. Koskenniemen tunnetuimpia säkeitä: Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot...

Maailma vaatii meitä suomalaisiltakin ei enempää eikä vähempää kuin luopumista tästä eksistentiaalisesta eristäytymisestämme. Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan, Koskenniemi runoili. Meidänkin on pakko löytää kansainvälisiä kumppaneita myös toden tuskiimme.

Ilmastonmuutos, talouskriisi, nuorisotyöttömyys köyhissä maissa, väestön ikääntyminen etenkin meillä – foorumin nostamat haasteet ovat yhteisiä ja valtavia. Toisaalta kriisi on aina myös mahdollisuus muutokseen.

STTK:n nuorisoasiamies Mikko Koskinen nosti esille ajatuksen nykyajan historiattomuudesta. Kasvava määrä nuoria ihmisiä ei tunne eikä ymmärrä historiaa vaan elää eräänlaista pitkittynyttä nykyisyyttä, jossa tulevaisuus näyttäytyy kovin utuisena ja ahdistavanakin. Siitä huolimatta kaikki päätökset voivat olla "historiallisia".

Presidentti Mauno Koivisto puolestaan muotoili vanhaa sloganiaan todeten, että varmaan kaikkien mielestä "jotain pitäis tehdä".

Mutta Koivisto ei olisi ollut oma itsensä, ellei olisi todennut uusimman ajan poliittista historiaa viime vuodet lukeneena, että niin Neuvostoliiton kuin lännenkin puolella tehtiin päätöksiä hyvin heiveröisin tiedoin ja perustein – ja tavallisesti päädyttiin johonkin vallan muuhun kuin oli mihin pyritty.

Kovin rajattoman muutosaiheen käsittely hajaantui moneen suuntaan, mutta yhdeksi yhteiseksi perusteemaksi nousi monikulttuurisuus. Foorumissa kukaan ei enää asettanut kyseenalaiseksi sitä, että Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia, kun väestö ikääntyy.

Aivan säröittä tätä keskustelua ei kuitenkaan käyty, sillä Halonen sanoi suoraan vastustavansa ajatusta työvoiman hankkimisesta työvoimana. Hänen mukaansa meidän on otettava vastaan ihmisiä, joilla voi olla lapsia ja isovanhempiakin mukanaan. Meidän on valmistauduttava kouluttamaan lapset ja hoitamaan myös ikääntyvät uussuomalaiset.

Presidentti Martti Ahtisaari ei ollut yhtä "sensitiivinen" vaan näki, että Suomen täytyy ja on hyvä ottaa vastaan opiskelijoita, tutkijoita ja työvoimaa. Ahtisaari todisti, että ulkomailla työskentelevät siirtävät perheilleen kotimaahan moninkertaisesti kehitysapuun verrattavan summan rahaa ja auttavat siten myös kotimaitaan, joissa he eivät voi kykyjään käyttää.