Oikeutta osinkoveroihin

Ilman osinkoveron muutosta edessä on verokapina.

Valtiovarainministeriön verotyöryhmä ei voi välttää osinkoverotukseen remonttia. Pörssissä listaamattomista osakeyhtiöistä valuu nykyisin osinkoja toista miljardia euroa kokonaan verotuksen ulkopuolelle.

Verotyöryhmän tehtävänannossa mainitaan rakenteelliset korjaukset myös oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Oikeudenmukaisuus onkin korjauksen päällimmäisin syy.

Tulevia ansio- ja eläketulojen veronkorotuksia on turha yrittää perustella veronmaksajille, jos pääomatulojen verotukseen liittyvät räikeät epäkohdat jätetään entiselleen. Tätä yhteiskuntarauha ei yksikertaisesti kestä. Ilman korjauksia edessä on verokapina.

Pörssiosinkojen verotus on selkeää: 30 prosenttia osingoista on verovapaata ja loput pääomaverotettua. Todellinen veroprosentti jää näin alle 20 prosenttiin. Tasoa ei voi pitää korkeana – varsinkaan, kun tulosta puolet menee yli 80 000 euroa ansaitseville.

Listaamattomien yhtiöiden osinkotulojen veroprosentin laskeminen ei ole helppoa, mutta se jäänee keskimäärin selvästi alle 10 prosentin. Listaamattomissa yhtiöissä omistajat mielellään laskevat veroprosenttiinsa mukaan yhtiön maksaman 26 prosentin voittoveron ja saavat veroprosenttinsa näyttämään vähintäänkin kohtuulliselta.

Suomi kantaa edelleen sitä perintöä, joka yhtiöverotuksen huojennusjärjestelmän purkaminen 90-luvulla jätti. Osingot ovat verovapaita siihen määrään, kuin niitä maksetaan 9 prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta. Näissä rajoissa tulo on saajalleen verovapaata 90 000 euroon saakka. Prosenttiraja onkin vahvasti liian korkea, kun sitä verrataan nykyiseen markkinakorkoon, kuten pitäisi.

Suomalainen osinkoverotuskäytäntö on muutettava vastaamaan paremmin kilpailijamaiden tilannetta. Norjassa on vastikään tehty tällaiset muutokset.

Nykyisessä veromallissa on myös yritysten toimintaa jäykistäviä elementtejä. Se kannustaa nettovarallisuuden kasvattamiseen verovapaiden osinkojen lisäämiseksi. Nämä yritykset ovatkin tällä haavaa ennennäkemättömän vahvoja varoiltaan.

Järjestelmä ei kuitenkaan innosta tuotantoa ja markkinointia tukeviin aineettomiin investointeihin. Kiinteistöt ja niiden sisustaminen ovat osingonjaon näkökulmasta edullisempia. Järjestelmä ei myöskään houkuttele hakemaan kasvupääomia pörssistä listautumalla.

Entä miten eri tavalla nykyisen järjestelmä kohtelee perheyrityksiä siitä riippuen, ovatko ne listaamattomia osakeyhtiöitä vai ei? Osa yrittäjistä maksaa tuloistaan huomattavan osan ansiotuloveroa, toiset säästyvät maksamalla pelkän 26 prosentin yhtiöveron.

Kun esimerkiksi Suomen Yrittäjät mielellään esittelee keskivertoyrittäjän tulo- ja veroprofiilia, alle peittyy räikeitä eroja verotuksen tasossa.

Sitä paitsi valtaosa listaamattomien yhtiöiden verottomista osinkotuloista jakautuu muille kuin yrittäjille. Minne ne menevät, on toistaiseksi tutkimaton kysymys. Valistunut arvaus on, että liki 60 prosenttia verottomista osinkotulosta siirtyy yrittäjäperheen ja -suvun sisälle lisätuloina henkilöille, joilla ei ole varsinaista roolia yrityksessä.