Siviilipalvelustakin on syytä uudistaa
Jos ikäluokka jaettaisiin siviilikriisikoulutuksen jälkeen asepalveluksen ja siviilipalveluksen suorittajiin, syntyisi paljon käytännön ongelmia.
Puolustusministeri Jyri Häkämies asetti alkusyksystä tietoturvayrittäjä Risto Siilasmaan johtaman selvitysryhmän pohtimaan asevelvollisuuden toimivuuden turvaamista ja asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia. Ryhmään tuli muitakin muista kuin sotilaallisista yhteyksistä tunnettuja henkilöitä kuten Marko Ahtisaari, Mikael Jungner ja Pekka Ala-Pietilä.
Ryhmä on myös työskennellyt poikkeavalla tavalla perustamalla omat verkko- ja keskustelusivut, joilla kansalaiset voivat vapaasti pohtia asevelvollisuuden – ja siviilipalveluksen – kehittämistä. Ryhmän tehtävä ja siihen liittyvä keskustelu löytyy sivuilta: www.oikeusvaivelvollisuus.fi.
Asepalveluksen uudistamisen ohella Siilasmaan selvitystyöryhmä on aiheellisesti ottanut tavoitteekseen myös nykyistä vahvemman ja organisoidumman siviilipalveluksen. Siilasmaa itse on jo nostanut esille Saksan kansalaispalvelujärjestelmän, jossa asepalveluksen vaihtoehdoksi voi valita työskentelemisen esimerkiksi terveydenhoidon tai vanhustenhuollon tukitehtävissä.
Ajatus ei ole aivan vieras Suomessakaan. Vuonna 2007 silloinen puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala pohdiskeli siviilipalveluksen kehittämistä samaan suuntaan, mutta hänen ajatuksensa Häkämies tyrmäsi melko tuoreeltaan.
Nyt Häkämiehen perustama Siilasmaan ryhmä on palannut näihin kaavailuihin ja sai maanantaina maanpuolustuskurssi 192:n avajaisissa korkeimman tason tukea ylipäälliköltä.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen kannusti Siilasmaan ryhmää ennakkoluulottomasti pohtimaan asepalveluksen ohella myös siviilipalveluksen kehittämistä.
Uutena ajatuksena Halonen heitti keskusteluun ajatuksen, että eri palvelusmuodoissa voitaisiin alkuvaiheessa yhdistää koulutusjaksoja, joiden jälkeen sotilas- ja siviilipalvelusjaksot eriytyisivät.
Presidentin ajatuksen taustalla näyttää olevan varautuminen erilaisiin kriiseihin, olivatpa ne sitten luonteeltaan sotilaallisia tai muunkaltaisia.
Puolustusvoimien tehtäviin kuuluu jo nykyisin viranomaisapu jota annetaan tarvittaessa esimerkiksi pelastustehtävissä. Perinteisesti sotilaita on käytetty metsäpalojen taltuttamisessa, mutta periaatteessa tarpeet voivat olla hyvinkin monenlaisia. Myös suuronnettomuuksien ja äärimmäisten sääilmiöiden yhteydessä sotilaita tarvitaan.
Epäilemättä niin varusmiehet kuin siviilipalvelusmiehet tarvitsevat samankaltaista koulutusta esimerkiksi ensiapuun tai pelastustehtäviin.
Mutta jos ikäluokka jaettaisiin vasta tällaisen siviilikriisikoulutuksen jälkeen asepalveluksen ja siviilipalveluksen suorittajiin, syntyisi monia käytännön ongelmia. Siviilipalvelusmiesten kouluttaminen kasarmeilla olisi monistakin syistä vaikeata. Toisaalta sotilaiden siviilikoulutuksen järjestäminen muualla olisi yhtä epätarkoituksenmukaista.
Siviilikriisitaitojen koulutussisällöt voivat toki olla pitkälle yhteisiä, mutta kyllä varsinainen koulutus on syytä pitää eriytettynä.
