Yhteisvastuun aika
Valtiopäivien avajaisiin olisi sopinut sananen kansanvallan puolestakin.
Valtiopäivien avajaisissa puhemieskorokkeella kohtasivat valtiojohdon protokollan ykkönen ja kakkonen hyvin epätavallisessa mediapaineessa.
Sunnuntaina julkaistussa Helsingin Sanomien haastattelussa tasavallan presidentti Tarja Halonen oli purkanut sydäntään erikoisella tavalla. Hän kokee joutuneensa kohtuuttoman media-arvostelun ja erityisesti kokoomuksen kostotoimien kohteeksi sen jälkeen, kun voitti Sauli Niinistön presidentinvaalissa 2006.
Halosen arvion mukaan hanke uudistaa perustuslakia ja kaventaa presidentin valtaoikeuksia olisi vain kokoomuksen reaktio tuohon vaalitappioon. Tuo käsitys olisi hullunkurinen, ellei joku ottaisi sitä vakavasti.
Kannanottonsa perustuslakiasiaan Halonen muotoili siten, että sai sanomalleen alttiin kuulijan kuvittelemaan, että ilman Halosta koko ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme olisi jo mennyt ihan hunningolle. Hänen kokemuksensa nykyisestä perustuslaista on nimittäin se, että Suomelle olisi eduksi, että tulevaisuudessakin tasavallan presidentti johtaisi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Presidentille vastannut puhemies Sauli Niinistö oli joutunut tiistain puhemiesvaalissa odottamattoman voimakkaan protestin kohteeksi. Monen edustajan mielestä Niinistö ei ole arvovallallaan tukenut kansanedustajin työtä, pikemminkin päin vastoin.
Keskiviikkona Niinistö potkaisi takaisin: ”Täältä, parempiosaisten keskuudesta, ei voi muita velvoittaa, ellei itse ole valmis mistään luopumaan”.
Ja taas kansalaiset saivat taas pontta käsityksilleen, että siellä ne laiskat ja röyhkeät kansanedustajat keräävät vain jatkuvasti etuja itselleen, eivätkä piittaa pätkääkään tavallisen kansan elämästä.
Tämän nokittelun seuraukset voivat olla arvaamattomia. Kansanvallan peruskivet tutisevat.
Sekä presidentti että puhemies puolustivat talvisodan hengessä yhteisvastuuta ja sopimista. Vaalikauden viimeisten valtiopäivien avajaisiin olisi sopinut sananen kansanvallan puolestakin.
Työllisyyden hoitoon ja erityisesti nuorten työllistämiseen Halonen kiirehti kansallista yksimielisyyttä. Niinistö jakoi ajatuksen, ettei menetettyyn sukupolveen ole varaa. Lasten ja nuorten syrjäytymisen estämisessä inhimillisyys ja kokonaisetu yhtyvät.
Myös työmarkkinajärjestöt saivat presidentiltä ja puhemieheltä aiheellisen muistutuksen sopimusyhteiskunnan tarpeellisuudesta.
Elinkeinoelämän keskusliiton vaatimus eläkeputken katkaisemisesta lienee ollut vaikuttimena, kun presidentti huomautti, ettei ihmisten halu muutoksiin ole korkean työttömyyden aikana suuri. Halonen haluaa päinvastoin luoda luottamusta sosiaaliturvan riittävyyteen ja siihen, että yhteiskunnan tuki todella auttaa vaikeiden aikojen yli.
Turvaverkkojen takaamisesta ja taantuman taakan tasaamisesta puhui myös Niinistö.
Hallitukselle Halonen heitti varoituksen, etteivät pakkokeinot auta työurien pidentämisessä. Jos pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen pohtivat nyt vuodentakaisen eläkeikäpäätöksen nostamista uudelleen pöydälle, Halonen ainakin asettuu ennen eduskuntavaaleja opposition leiriin.
