Kainuu talouden pelastusmallina
Valtakunnallisten mittausten perusteella Kainuu kelpaa mainiosti tehokkaiden palvelujen esimerkiksi.
Tuore raportti julkisen talouden kestävyysvajeesta on tylyä luettavaa.
Väestön ikääntyminen ja siitä johtuva talouden kasvupotentiaalin väheneminen vaatii valtion ja kuntien taloudelta sekä sosiaaliturvarahastoilta 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta nousevaa ylijäämää. Kun vajetta on pohjilla jo 1,5 prosenttia, kaula on 5,5 prosenttia.
Lähivuosikymmenien ikäsidonnaisten palvelujen kasvusta melkein puolet kohdistuu kuntien vastuulla oleviin hoito- ja hoivapalveluihin. Niihin suunnatut julkiset menot näyttäisivät kasvavan vuoteen 2030 mennessä lähes 2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Jos kunnat joutuisivat rahoittamaan oman osuutensa kunnallisverotusta kiristämällä, nousisi kunnallisveroprosentti keskimäärin peräti 7 prosenttiyksikköä.
Raportin mukaan nimenomaan hyvinvointipalveluja tehostamalla voidaan koko julkisen talouden kestävyysvajetta kuroa umpeen erittäin tehokkaasti.
Jos hyvinvointipalvelujen tuottavuutta parannetaan normaalitasolta vain 0,25 prosenttia, voidaan tuota 5,5 prosentin kestävyysvajetta kuroa umpeen 1 prosenttiyksikkö bkt-tasosta. Tämä neljännesprosentin tuottavuuden kohoaminen vuodessa voisi raportin mukaan toteutua pelkästään kuntien välisiä tehokkuuseroja kaventamalla, noudattamalla parhaita käytäntöjä koko maassa.
Palvelujen kustannuspaineesta karsiutuisi jatkossa yli 10 prosenttia tuolla neljännesprosentin tuottavuusnousulla.
Valtakunnallisten mittausten mukaan Kainuu kelpaa mainiosti tehokkaiden palvelujen esimerkiksi.
Kuntaliiton kaupunkien kustannusvertailussa vuonna 2008 tarvevakioidut terveydenhoidon ja vanhustenhuollon kustannukset asukasta kohti olivat koko laajassa Kainuun maakunnassa merkittävästi pienemmät kuin missään vertailun 24 yksittäisessä kaupungissa.
Eroa Helsingin kalleimpiin palveluihin oli noin 460 euroa asukasta kohti: kustannukset olivat Helsingissä peräti 25 prosenttia korkeammat kuin Kainuussa.
Stakesin tutkimuksen mukaan Kainuun kuntayhtymä tuotti vuonna 2007 pelkät terveydenhuollon palvelut 8 prosenttia maan keskimääräisiä kustannuksia edullisemmin, kun otetaan huomioon tarve- ja olosuhde-erot. Eroa kalleimmin Helsingissä ja Uudellamaalla tuotettuihin palveluihin on 14 prosenttiyksikköä.
Helsingin ja Kainuun volyymieroista voi päätellä, kuinka valtavia tuloksia tehokkuuserojen tasaamisesta voisi syntyä.
Paimentaessaan sosiaali- ja terveysministeriötä sekä kuntia kustannuskuriin pääministeri Matti Vanhasen, valtiovarainministeri Jyrki Kataisen, valtiosihteeri Raimo Sailaksen ja ylijohtaja Jukka Pekkarisen kannattaa kääntää katseet Kainuuseen.
Hallitusryhmien puheenjohtajat sekä ministerit Paula Risikko, Liisa Hyssälä ja Mari Kiviniemi pääsivät lopulta jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen linjoista. Ns. Risikon mallia voidaan jossakin kokeilla, mutta perusmallina säilytetään maakunnalliset sairaanhoitopiirit, joihin kuntien on pakko kuulua.
Tälle maakuntapohjalle Kainuun malli tarjoaa jo kokeillun ja erittäin kustannustehokkaan toimintatavan.
