Venäjän uhkakuva neuvostoajalta
Venäjän sotilasoppi on sisäisesti ristiriitainen.
Presidentti Dmitri Medvedev vahvisti viime perjantaina Venäjän uuden sotilasopin. Doktriinin uudet piirteet ovat pikemminkin paluuta historiaan kuin käänteentekeviä.
Oppi on sisäisesti ristiriitainen. Siinä todetaan, että Venäjää koskevan laaja-alaisen aseellisen konfliktin riski on vähentynyt viime vuosikymmeninä.
Tästä huolimatta Venäjä nojaa lujasti ydinpelotteeseen ja vieläpä laajentaa niiden mahdollisten uhkatilanteiden määrää, joissa myös uudistettu ydinpelote voitaisiin ottaa käyttöön. Nyt vahvistetaan selkeästi, että ennalta ehkäisevä ydinisku on tietyissä tilanteissa mahdollinen.
Hämmentävää on, että ydinpelotetta korostetaan tilanteessa, jossa Venäjä ja Yhdysvallat ovat ponnistelleet voidakseen uudistaa ydinaseiden rajoittamiseen ja vähentämiseen tähtäävän USA:n ja Neuvostoliiton Start-sopimuksen. Nyt pitäisi olla jo loppusuoralla.
Mitä Venäjä sitten pelkää, minkä se kokee uhaksi itselleen? Vastaus on entinen ja sellaisenaan outo: Nato sinänsä ja sen laajeneminen Venäjän lähiympäristöön on suurin uhka. Nato puolestaan näkisi Venäjän mieluummin kumppanina – esimerkiksi terrorismin vastaisessa kamppailussa – kuin vastapuolena.
Vahvistaakseen lähinnä sisäpoliittisista syistä Nato-uhkaa Kreml on vastaavasti lieventänyt entistä arviotaan terrorismiuhasta.
Venäjä myös ilmoittaa nyt entistä päättäväisemmin valmiudestaan puolustaa sotilaallisesti kansalaisiaan muissa maissa. Näytön tästä Venäjä esitti lähettäessään joukkonsa suojelemaan kansalaisiaan Etelä-Ossetiassa ja sittemmin myös Abhasiassa. Viesti onkin suunnattu paitsi Georgialle myös mm. Valko-Venäjälle, Moldovalle, Baltian maille, Kazakstanille ja muille Keski-Aasian maille – ja Ukrainalle.
Ukrainan itäosissa ja varsinkin Krimillä on paljon ihmisiä, joilla on Venäjän passi. Venäjä julkisti uuden ohjelmansa juuri ennen Ukrainan presidentinvaaleja. Kenties tarkoituksena oli myös vaikuttaa Ukrainan vaalitulokseen, mutta vaikutus ei välttämättä ollut aivan toivotun suuntainen. Venäjään orientoitunut Viktor Janukovytsh toki voitti, mutta Julia Tymoshenko nousi yllättävän loppukirinsä ansiosta lähelle.
Suomessa maanpuolustuskorkeakoulun strategian dosentti Alpo Juntunen huomautti tiistaina, että Suomessakin sietäisi kiinnittää huomiota uuteen oppiin.
Venäjä varoittaa naapureitaan vaarantamasta sen alueellista yhtenäisyyttä rajaongelmilla. Venäjän on kuitenkin turha pelätä Suomen enää ottavan esille luovutetun Karjalan palauttamista missään mielessä.
Venäjällä ei myöskään ole vähäisintäkään syytä arvostella laajentuneen venäläisvähemmistön asemaa Suomessa.
Venäjän varoitusta Naton laajentumisesta naapurimaihin kuunnellaan tietysti Suomessa herkästi. Sehän kuulostaa YYA-ajan nootilta ja juuri siksi siitä tehdään aivan päinvastaisia johtopäätöksiä.
Osa haluaa pikimmiten Natoon, ettei Suomi palaisi pysyvästi Venäjän etupiiriin. Osa torjuu Nato-jäsenyyden entistäkin voimakkaammin kuvitellen, että maa voisi siten välttyä mahdolliselta konfliktilta.
Nato-kysymys noussee esille myös Suomen tulevissa eduskunta- ja presidentinvaaleissa.
