Keskustan konkari innostui viimeinkin
Vasta 62-vuotiaana Mauri Pekkarinen mittaa, mille tasolle keskusta uskollisen palvelijansa arvostaa.
Keskustan elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on työuransa ajan ollut ammattipoliitikko. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistuttuaan hän toimi yhteensä puolenkymmentä vuotta puoluepiirinsä toiminnanjohtajana ja ministereiden poliittisena sihteerinä.
Vuodesta 1979 saakka eduskunnassa istunut Pekkarinen noussee tällä vaalikaudella myös ministerilistalla jo viidennelle sijalle. Samaan aikaan ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen kohoaa kakkoseksi edellään vain Johannes Virolainen. Pekkarisen edelle jäävät heidän lisäkseen vain Ahti Karjalainen ja Kalevi Sorsa.
Ollakseen keskustan kokeneimpia poliitikkoja Pekkarinen on outo olio. Vasta nyt, 62-vuotiaana, hän pyrkii puolueensa puheenjohtajaksi.
Pekkarinen on ollut eduskuntaryhmän johdossa ja ministerinä puolueensa uskollinen soturi Väyrysen johtokaudelta alkaen. Pääministeri Esko Ahon hallituskaudella hän oli ystävänsä kämppäkaveri, sparraaja ja lähin tukimies. Vanhasen hallituksissa hän on ollut puolueelle ja hallitukselle korvaamaton apu.
Pekkarointi on politiikan sanakirjassa termi, joka tarkoittaa oman maakunnan etujen puolustamista ja nykyisin myös poliittisten pakettien kokoamista. ”Etelän media” käytti aluksi sanaa halventavasti, mutta on ajan oloon oppinut arvostamaan Pekkarisen osaamista ja tehokkuutta.
Matti Vanhasen eroilmoituksen jälkeen Pekkarinen pani mietintämyssyn päähänsä. Huolellisen harkinnan jälkeen hän päätti lopultakin mitata, mille tasolle hänen uskollisesti palvelemansa puolue hänet lopulta arvostaa. Epäilemättä Pekkarista on myös laajalti kannustettu kamppailuun. Nähtävästi hän halusi ensin nähdä, millaiseen kiitoon ministeri Mari Kiviniemen kampanja pääsee.
Puheenjohtajaksi jo toisen kerran paluuta yrittävä Väyrynen on vain vuoden Pekkarista vanhempi. Siinä missä Pekkarinen voi laskea koko uransa meriitikseen, Väyrysen edesottamuksista monet painavat vahvasti myös häntä vastaan. Kun Pekkarinen on vaikeissakin tilanteissa puolustanut puoluetta, Väyrynen on usein sooloillut.
Saman ikäpolven edustajana Pekkarinen laskee saavansa Väyrysen kannattajat taakseen, ellei puheenjohtajaäänestys ratkea ensimmäisellä kierroksella. Pekkarinen varmaan luottaa siihen, että hän pärjää myös kolmentuhannen puoluekokousedustajan edessä.
Pekkarisen tukijat laskevatkin, että juuri hän olisi nyt kovin luu kokoomuksen paineessa ja demarien vyörytyksessä, jossa rintamavastuu on nyt annettu sanavalmiille Eero Heinäluomalle. Sanasodassa Pekkarinen onkin puolueensa paras, käytiinpä sitä eduskunnan istuntosalissa tai tv-studiossa.
Demareilla voi olla toinenkin vaikutus keskustan puoluejohtajapeliin. Moni saattaa ajatella, ettei keskusta voi tehdä ”urpilaisia”. Sdp valitsi puheenjohtajakseen nuorehkon, monille tuntemattoman naispoliitikon, joka ei ole päässyt asemansa vaatimalle tasolle
Mari Kiviniemeä, 41, pidetään silti yhä selvästi vahvimpana ehdokkaana. Vasta Pekkarinen haastaa hänet todella – toisin kuin Väyrynen ja kansanedustaja Timo Kaunisto, 47. Kisa ei ole enää läpihuutojuttu.

