Lupaava paluu neuvottelupöytään

Työnantajien EK:ssa on ankarin sanakääntein moitittu AKT:ta vastuun puutteesta, mutta peiliin voitaisiin vilkaista myös siellä.

Kuljetusalan lakko pysäytti tiistaina illan suussa huomattavan osan bussiliikenteestä ja teollisuuden ja kaupan kuljetuksista samaan aikaan, kun valtakunnansovittelijan toimistossa istuttiin neuvottelemassa. SAK:laisen Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton ATK:n ja Autoliikenteen työnantajaliiton edustajat palasivat vielä viime hetkillä uudelleen neuvottelupöytään.

Työnantajalle olisi kelvannut jo valtakunnansovittelija Esa Lonkan maanantaina antama sovintoesitys, mutta AKT hylkäsi sen. Tiistai-illan sitkeät neuvottelut kuitenkin kertovat, että aitoa halua sopuun oli sielläkin.

Tänään jatkuu AKT:laisten ahtaajien jo kerran siirretyn lakonuhkan sovittelu. Sille sopii toivoa menestystä, sillä lakko olisi vaikutuksiltaan autoliikenteen pysähtymistäkin vahingollisempi. Se lopettaisi viennin ja tuonnin käytännöllisesti katsoen kokonaan.

Suomen talous syöksyi viime vuonna kansainvälisen finanssikriisin ja vientimarkkinoiden romahduksen seurauksena historiallisen rajusti alas. Vastaavaa vauhtia pitää Tilastokeskuksen tuoreen selvityksen mukaan hakea niinkin kaukaa kuin vuosista 1917 ja 1918.

Työmarkkinaselkkaukset, satamalakon kaltainen vaikutuksiltaan laaja lako varsinkin, ovat myrkkyä talouden orastavalle nousulle, josta parhaassakin tapauksessa tulee hidas ja vaivalloinen.

AKT on kautta aikojen ollut lakkoherkän liiton maineessa. 2000-luvulla sen aloittamien työtaistelujen määrä on ollut tuntuvasti pienempi kuin takavuosikymmeninä, mutta vahasta maineestaan liitto ei ole päässyt eroon. Varsin vähän sympatiaa se on nytkään saanut osakseen. Useilla sopimuksen tehneillä aloilla on tyydytty sen vaatimuksia vaatimattomampiin palkankorotuksiin. Lisäksi kuljetusalan ja satamalakoilla on pahimmillaan laajat negatiiviset heijastusvaikutukset, vientialojen tuotannon ulosliputusten kiihtymistä myöten.

Liiton lakonuhkat herättivätkin heti tuoreeltaan vaatimuksia avainryhmien lakko-oikeuden rajoittamisesta. Sellaisilla hallitus ei edes uhkaa eikä pidäkään. Avainaloillakin on tunnettava yhteiskuntavastuuta ja ratkottava ongelmat neuvottelemalla.

Työnantajien EK:ssa on ankarin sanakääntein moitittu AKT:ta vastuun puutteesta, mutta peiliin voitaisiin vilkaista myös siellä. EK on tarrautunut lamaa edeltäneeseen linjaukseensa, että tupojen aika on ohi. Jos sen seurauksena saadaan entistä kärjekkäämpiä työtaisteluja, linjauksen mielekkyyttä voi kysellä.

Tupo tai raamisopimus, jollaista hallitus ja työmarkkinajärjestöt alkusyksystä tuloksetta yrittivät, olisi voinut hillitä liittokierroksille tyypillistä kilpajuoksua palkoista.

Suomen talouden haasteet ovat lähivuosina massiiviset. Kasvun ja työllisyyden turvaaminen vaatisivat selkeitä tienviittoja pitkälle tulevaisuuteen. Kukaan vain ei näytä pystyvän niitä asettelemaan. Vaalien lähestyminen – olkoonkin että niihin on vielä reilu vuosi – alkaa tuntua.

Sellainen paketti, joka sisältää kaikki tarvittavat toimet suomalainen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi, voidaan koota vain laajalla yhteistyöllä. Siinä tarvitaan niin hallitusta ja työmarkkinajärjestöjä kuin poliittista oppositiotakin.

Aloitteen teko kuuluu hallitukselle.