Vaaliuudistuksella ei pidä pelata
Pysyvätkö keskusta ja kokoomus uudistuksen takana vai ovatko ne valmiita tekemään vaalijärjestelmän uudistuksesta seuraavien hallitusneuvotteluiden kauppatavaraa?
Eduskunta aloitti tiistaina uuden vaalilain käsittelyn riitaisessa ilmapiirissä. Suurin oppositiopuolue sosiaalidemokraatit vastustaa tiukasti hallituksen esitystä, joka säilyttäisi eduskuntavaalien nykyisen vaalipiirijaon mutta uudistaisi äänten laskutapaa niin, että kaikkien vaaleissa annettujen äänten painoarvo olisi yhtäläinen.
Uudistus vaatii perustuslain käsittelyjärjestyksen eli käsittelyn kaksilla valtiopäivillä. Perinteisesti tämän tason lait haluttaisiin säätää mahdollisimman yksimielisinä. Nytkin puolueissa on korostettu ainakin kolmen suuren yksimielisyyden tarvetta.
Tässä eduskunnassa riittää, että yli puolet kansanedustajista hyväksyy hallituksen esityksen. Keväällä 2011 valittavassa eduskunnassa lain on saatava taakseen kaksi kolmasosaa kansanedustajista. Sosiaalidemokraatit siis tuskin pystyvät sitä silloinkaan kaatamaan.
Iso kysymys onkin, miten silloin käyttäytyvät nykyisen hallituksen pääpuolueet keskusta ja kokoomus. Pysyvätkö ne edelleen uudistuksen takana vai ovatko ne valmiita tekemään vaalijärjestelmän uudistuksesta seuraavien hallitusneuvotteluiden kauppatavaraa?
Vaalijärjestelmän epäkohdat ovat olleet pitkään tiedossa. Perustuslakiin kirjattu yhtäläinen äänioikeus ei nykymallilla toteudu. Puolue tai muu ryhmittymä voi nyt saada isoissa vaalipiireissä kansanedustajan läpi jopa alle kolmen prosentin kannatuksella, mutta pienimmissä vaalipiireissä tarvitaan toistakymmentä prosenttia. Se merkitsee sitä, että useissa vaalipiireissä pienten puolueiden kannattajat tietävät jo uurnille mennessään äänensä menevän todennäköisesti hukkaan. Sellainen ei innosta äänestämään.
Demarit muuttaisivat äänten laskutavan asemesta vaalipiirijakoa. Vaalipiirien yhdistely suosisi puolueita, jotka ovat vahvoja isoissa kaupungeissa, esimerkiksi demareita.
Siitä taas kärsisi eduskunnan alueellinen edustavuus, kun maantieteellisesti suurten vaalipiirien harvaan asutuimmilla alueilla ei olisi mitään mahdollisuuksia saada edustajaansa Arkadianmäelle. Se latistaisi äänestysintoa taatusti enemmän kuin äänten laskutavan lievä monimutkaistuminen.
Aikaisemmissa vaalijärjestelmän uudistamisyrityksissä vaalipiirijaon muuttaminen on torjuttu alkuunsa. Nyt vireille pannun uudistuksen vesittyminen johtaisikin siihen, että voimaan jäisi nykyinen vaalijärjestelmä epäkohtineen.
Kansalaisten on syytä vahtia, miten sitoutuneita suuret hallituspuolueet uudistukseen tosiasiassa ovat. Haluavatko ne ajaa sen läpi myös seuraavassa eduskunnassa?
Takavuosien yritykset osoittavat, että vaalijärjestelmän muuttaminen on erittäin vaikeata. Nyt löytynyt malli takaa sekä yhtäläisen äänioikeuden että säilyttää eduskunnan alueellisen edustavuuden. Se ei ole ihan niin monimutkainen kuin vastustajat väittävät.
Poliittinen yksimielisyys suurissa asioissa on arvokasta, mutta se ei voi olla itsetarkoitus. Kaikki puolueet tunnustavat nykyisen vaalijärjestelmän epäkohdat. Eripuraa on korjaamisen tavasta. Siitä on rohjettava päättää riittävällä enemmistöllä ilman valtapoliittista laskelmointia.
Paluu lähtöruutuun seuraavien vaalien jälkeen olisi äänestäjien nenästä vetämistä.
