Muutosturva muihin neuvottelupöytiin
Suomalaisen työntekijän irtisanomissuoja on alhainen moniin kilpailijamaihin verrattuna.
Ahtaajien lakko pysäytti työt satamissa pian kaksi viikkoa sitten, mutta kiistan ratkaisu ei näytä olevaan piiruakaan lähempänä kuin lakon alkaessa.
On sanottu, ettei tässä kiistassa ole kyse rahasta. Kysymys on irtisanotuille maksettavista korvauksista, mutta ulkopuolisille epäselväksi on jäänyt, mistä tarkkaan ottaen ja mitä Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n väittämään aikaisempaan sopimukseen on kirjattu.
AKT on syyttänyt elinkeinoelämän keskusliittoa EK:ta Satamaoperaattorien käsien sitomista, ja maanantaina puheenjohtaja Timo Räty jo vaati EK:ta neuvottelupöytään.
Ellei ratkaisua ala lähipäivinä löytyä, neuvottelijoiden piirin laajentamista aletaan kaiken järjen mukaan harkita. Eri asia on, millä eväillä pääasiasta, eli irtisanomistapauksissa maksettavista korvauksista, yleensä pystytään sopimaan.
AKT:n vaatimaa muutosturvaa ei ole minkään muidenkaan alojen työehtosopimuksissa. Työnantajapuoli ei voi suostua siihen, että pää avataan pienen avainryhmän painostuksesta.
Tällainen ratkaisu pitääkin tehdä jossakin muualla kuin ala kerrallaan työehtoneuvotteluissa. Paremmin asian selvittäminen istuisi esimerkiksi viime viikolla perustettuun hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen talouden pelastusryhmään, jota tavallinen maallikko ei juuri perinteisestä kolmikannasta erota.
Suomalaisen työntekijän irtisanomissuoja on alhainen moniin kilpailijamaihin verrattuna.
Meillä on muutosturvamalli, jonka tavoitteena on edistää irtisanotun nopeaa uudelleen työllistymistä. Työnantajan siihen liittyvä velvollisuus on antaa irtisanotulle irtisanomisaikana palkallista vapaata uuden työn hakemista varten, mutta muuten kustannukset maksetaan yhteiskunnan pussista.
Useissa Euroopan maissa irtisanominen maksaa työnantajalle selvää rahaa tuntuvasti yli irtisanomisajan palkan. Tosin itse irtisanominen usein on vastaavasti matalamman kynnyksen takana.
Raha on kova konsultti. Irtisanomisen kalleus on yksi syy siihen, että globaali kilpailu on rokottanut Euroopan maista juuri Suomea niin rankasti. Kun tuotantoa supistetaan tai sitä siirretään halvan työvoiman maihin, suljettaviksi päätyvät usein Suomessa olevat tehtaat siksi, että muualla sulkeminen maksaa enemmän.
Satamalakko on sulkenut noin puolet paperitehtaista, ja ensimmäisiltä paperintekijöiltä palkanmaksu katkesi jo viime viikon lopulla.
Tähän mennessä onkin puhuttu lähinnä lakon vaikutuksesta paperiteollisuuteen, jonne se heijastui nopeimmin. Paperiteollisuudelle lakko ei tullut kuitenkaan edes kovin pahaan aikaan. Paperin hinta on ollut alamaissa, ja sille markkinoille vyöryvän paperin väheneminen tekee teollisuuden näkökulmasta vain hyvää. Paperijätit ovat pystyneet kattamaan kysynnän Euroopan muilta tehtailtaan.
Kokonaisuudessaan lakon vaikutukset kansantalouteen alkavat kuitenkin olla melko dramaattiset. Jos tiistaiksi sovituissa jatkoneuvotteluissa ei aleta nopeasti edetä, on harkittava uusia keinoja. Yksi ratkaisumalli voisi olla sovittelulautakunta. Sitä käytettiin syksyllä 2007, kun Tehyn joukkoirtisanoutumiset uhkasivat sairaanhoitoa.
