Menetetty maine

Kaunokirjallisuus taistelee asemastaan kustannustaloissa.

WSOY:n johdosta voi tuntua kuin Heinrich Böllin romaanin päähenkilöstä Katharina Blumista. Maine on menetetty pelkästään ikävän julkisuuden vuoksi.

Onko WSOY:lle käynyt kuitenkin kuin Katharina Blumille? Blum joutui yhdeksi yöksi väärään seuraan ja menetti maineensa. Onko kvartaalituloksen maksimointiin tähtäävä pörssiyhtiö oikeaa seuraa kaunokirjallisuuden kustantajalle?

Tuloskilvassa konsernin sisällä kaunokirjallisuuden kustantaminen näyttää häviävän muille toiminnoille. Se ei sijoittajien mielestä ole kiinnostava ala. Kaunokirjallisuus laskee pörssikurssia.

Nobelistikirjailija Heinrich Böllin mainion kirjan Katharina Blumin menetetty maine kustansi Suomessa WSOY:n kilpailija Otava. Molemmissa taloissa kärsitään nyt samasta kulttuurimuutoksesta.

Kaunokirjallisuuden kustantajat perustivat aikoinaan aikakausilehtiä turvatakseen varsinaisen toimintansa, suomalaisen kaunokirjallisuuden kustantamisen. Kirjoihin rahat sitoutuivat pitkäksi aikaa, kun aikakausilehtien tilaajat päinvastoin maksavat usein tilauksensa jo vuodeksi etukäteen. Näin yhtiön rahoitus tasapainotettiin.

Nyt molemmissa taloissa, sekä Yhtyneet Kuvalehdet-Otavassa että Sanoma-WSOY:ssä aikakausilehdet ovat liiketoiminnassa ottaneet ykkösroolin. Aikakausilehdet ovat osoittautuneet parhaiksi ja vakaimmiksi tuloksentekijöiksi.

Kaunokirjallisuus taistelee asemastaan kummassakin kustannustalossa.

Samaan konserniin WSOY:n kanssa kuuluvan Helsingin Sanomien kulttuuriosasto on rohkeasti uutisoinut tätä taistelua oman talon sisällä. Kirjojen kustantamisesta vastaavan ykkösjohtajan haastattelu tällä viikolla oli paljastava.

Kulttuuriosaston näyttävässä pääjutussa hollantilainen Jacques Eijkens puolustelee kirjailija Sofi Oksasen heittämistä ulos talosta ja perustelee edessä olevien isojen rakennemuutosten tarvetta. Haastattelun rivien väliin on viisaasti sijoitettu jutun varsinainen sisältö.

Kaunokirjallisuuden kustantaminen on yhdessätoista maassa toimivalle, Eijkensin johtamalle liiketoimintaryhmälle oikeastaan kummajainen. Lukeminen ei ”rehellisesti sanoen” kuulu edes hänen harrastuksiinsa. Hän on kiinnostunut rahan tekemisestä oppimateriaaleilla.

Kirjan sisältöä enemmän Eijkensiä tuntuu kiinnostavan kirjailijan ulkoasu ja julkisuus.

Suomalainen kaunokirjallisuus ei yllä edes yhteen prosenttiin WSOY:n omistajan Sanomien miljardien liikevaihdosta. ”Sanomien mittakaavassa kyse on pienistä perunoista”, Eijkens hymähtelee.

Yhden kirjailijan merkitys on tietysti vielä tätä olemattomampi, vaikka kyse on Suomen tämän hetken palkituimmasta kärkikirjailijasta Sofi Oksasesta. Hän on häiriötekijä.

Oksasen ulosheittäminen ja sen perustelut eivät ravistele pelkästään WSOY:n mainetta kaunokirjallisuuden kustantajana. Se heittää Sanomien päälle varjon myös sanomalehtien kustantajana. Jos koko Suomen kaunokirjallisuudessa on kyse ”pienistä perunoista”, miten kauan tällaisessa kulttuurissa on turvassa koko konsernin alkuperäinen kivijalka, sanomalehdet?