Kainuu elää etsikkoaikaa
Kainuussa tarvitaan parempaa yhteistyötä ja poliitista johtajuutta.
Jos Kainuun maakunnan talouskehitys pysyy nykyisillä raiteillaan, alijäämä kasvaa kymmenessä vuodessa 160 miljoonaan euroon. Näin varoitti maakunnan talousjohtaja Asta Tolonen jo maakunnan budjettia kolmisen viikkoa sitten julkistettaessa ja uudelleen maakuntavaltuuston kokouksessa maanantaina.
Tolosen esille nostama näkökulma ei, hämmästyttävää kyllä, herättänyt keskustelua, vaikka valtuusto budjetista pitkään puhuikin.
Alijäämäkierre ei tietenkään tule kysymykseen, joten paljon on maakunnan poliittisilla päättäjillä pohdittavaa.
Pari kovaa reunaehtoa on tiedossa. Kainuun väestökehitys on epäsuotuisa, eikä valtiolta ole odotettavissa lähivuosina kummoisia kädenojennuksia.
Väestökehityksellä on valtionosuuksiin kahtalainen vaikutus. Kainuussa asukasmäärän väheneminen leikkaa niitä nopeammin kuin väestön ikääntyminen kasvattaa.
Jatkossa nykyistä suurempi osa palveluista on siis pystyttävä kustantamaan verotuloilla. Niiden taso taas riippuu kokonaan maakunnan elinkeinoelämän ja työllisyyden kehityksestä.
Kainuu on selvästi nousemassa finanssikriisistä. Elinkeinopoliittisia ja yritystukia on käytettävissä. Uusia, yrittäjyyttä lisääviä ideoita ja enemmän uskallusta kuitenkin tarvitaan.
Yhtä tärkeää maakunnan ja koko Kainuun kuntatalouden kestävyyden kannalta on se, millaiset rakenteet Kainuussa on ja miten palvelut tuotetaan.
Keskittäminen on kainuulaisten korvissa ruma sana, mutta tosiasiatkin on tunnustettava. Jos ei harvemmin käytettäviä palveluita keskitetä, ei ennen pitkää pystytä pitämään yllä myöskään kylille asti vietäviä lähipalveluita.
Rationalisointihyötyjä on haettava myös ulkoistamisesta siellä, missä se on mahdollista.
Kainuu on pieni maakunta, jonka kuntatalous on yksi kokonaisuus.
Siksi myös kuntarakennetta on tarkasteltava kriittisesti. Kuntakoon ja hallintokulujen merkitystä usein vähätellään. Kuntarajoja pitää kuitenkin miettiä myös siitä näkökulmasta, onko hallinnollisten osaajien osaaminen parhaassa mahdollisessa käytössä.
Kainuussakin on jo esimerkkejä siitä, että kunnat organisaatioita ohentaessaan tinkivät hallinto- ja suunnitteluosaamisesta.
Yhden kunnan Kainuuta ei tarvitsekaan tavoitella, mutta sekä Kajaanin seudulla että Ylä-Kainuussa olisi mahdollista saada liitoksilla huomattavia hyötyjä – vieläpä niin, etteivät valtionosuudet vähene.
Kainuussa tarvitaan yhteistyötä ja poliitista johtajuutta kipeämmin kuin koskaan. Kajaanin on otettava rooli, joka sille maakuntakeskuksena kuuluu, ja rakennettava luottamusta.
Nyt Kainuun kuntien ja maakunnan välillä ja kuntien kesken vallitsee merkillinen vastakkainasettelu, joka vuoden 2012 jälkeisestä rahoitusmallista neuvoteltaessa näyttää vain kiristyneen. Siitä on päästävä eroon ja voimat koottava tekemään askelmerkkejä alkaneelle vuosikymmenelle.
Etsikkoaika on juuri nyt. Kokemuksesta tiedetään, että kunnallisvaalikauden toisen puoliston alku on hyvä aika isojen ratkaisujen tekemiseen. Vaalien alla niistä ei tule enää mitään.
Tiedoksi edelliselle kirjoittajalle:
Paltamo on yhä edelleenkin Kainuun emäpitäjä.
Mitkä olisivat ne jäljelle jäävät 3-4 kuntaa?
Itse soisin, että Kajaani pysyisi nykyisissä rajoissaan ja vain muita Kainuun kuntia alettaisiin yhdistää. Jos Kajaanin asukasluku ja painoarvo kasvavat entisestään naapurikuntia kaupunkiin liittämällä, silloin ei synny mitään todellista vastavoimaa Kajaanille.
Ylä-Kainuusta (Hmi,Pka,SuoS) 1 kunta
Keski-Kainuusta (Pal,Ris,Vaala) 1 kunta
Sotkamosta ja Kuhmosta 1 kunta
Nykyinen Kajaani omana kuntanaan
Vain näin turvattaisiin vastavoima Kajaanille. Kajaani älköön laajentuko minnekään.
Ilmoita asiaton kommentti