Muutos alkoi öljykriisistä

Suomen metsäteollisuus laajentui viime vuosisadalla vakaasti. Esimerkiksi Korean sodan suhdanne löi sille vauhtia 1950-luvun alussa.

Muun muassa Pohjois-Suomessa oli 1970-luvulla useita vahvoja metsäyrityksiä: Veitsiluoto Osakeyhtiö, Kemi Oy, Oulu Osakeyhtiö, Toppila Oy ja Kajaani Oy.

Pohjoisessa oli silloin monta leivän isää, joissa työskenteli valtavat määrät ihmisiä.

Suuri öljykriisi talvella 1973-1974 aiheutti kuitenkin uuden tilanteen koko maan metsäteollisuudessa. Kustannukset räjähtivät ja seuraukset näkyivät muutaman vuoden sisällä. Alkoi irtisanomisten aalto. Tehtaitten portit olivat auki vain yhteen suuntaan.

Tilanteen nopeaa muuttumista kuvaa esimerkki Kemi Oy:stä. Vielä vuonna 1976 se suunnitteli rönsyilyä, suuren konepajan perustamista VR:n kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin yritys oli kaatumaisillaan. Sen tappion määrä oli kolmanneksen liikevaihdosta. Metsäliitto tuli kuitenkin sen pelastajaksi ja osaomistajaksi.

Seuraavalla vuosikymmenellä rakennemuutos kiihtyi. Vielä 1980-luvun puolivälissä Suomessa oli noin viisitoista itsenäistä metsäyhtiötä. Seuraavan vuosikymmenen alussa määrä oli jo lähes kymmenen pienempi.

Pohjois-Suomeen yritettiin vuonna 1984 suurta toimialajärjestelyä, jossa kaikki suuret metsän jalostajat olisi lyöty yhteen. Niistä olisi muodostettu Pohjolan paperi, mutta hanke kaatui. Kuulemma Pohjolan Sanomiin kirjoittamani uutinen sekoitti pasmat.

Hieman sen jälkeen Kajaani Oy ja Veitsiluoto kävivät kovaa kisaa Oulu Oy:stä, josta kumpikin omisti 49 prosenttia. Suomen Pankilla oli siitä kaksi prosenttia. Tilanne vaihteli päivittäin. Lopulta Kajaani Oy:n vuorineuvos Juhani Ahava hävisi kisan Veitsiluodon vuorineuvokselle Pentti Rautalahdelle.

Myöhemmin Oulu Oy fuusioitiin Veitsiluotoon, josta taas tuli viime vuosikymmenen pyörteissä Stora Enson osa.

Kajaani Oy:n itsenäisyys päättyi vuonna 1989, kun se liitettiin Yhtyneisiin Paperitehtaisiin. Kun rakennejärjestelyt jatkuivat, siitä tuli UPM-Kymmenen osa.

Kehitys johti viime vuosikymmenellä siihen, että Suomeen jäi vain kolme suurta metsäyhtiötä: UPM, Stora Enso ja Metsäliitto-ryhmä. Lisäksi Myllykoski säilyi itsenäisenä.

Isot pyrkivät tekemään maailmalta suuria yritysostoja ja onnistuivatkin tekemään niitä. UPM:llä oli tuuria, kun se yksi hanke meni kivillä. Sen sijaan Stora Enso teki kauppoja, joista se on viime ja tänä vuonna saanut kärsiä ankarasti.

Suuruus ei olekaan metsäjättien päämääränä. Kannattavuus on noussut ykkössijalle. Stora Enso teki sitä jo Kemijärven ja Voikkaan sulkemisella. UPM on nyt astunut samalle tielle.

Pohjois-Suomessa on kohta vain kaksi metsäjättien paikkakuntaa: Kemi kaksine tehtaineen ja Oulu. Kemijärvi on jo poistunut kartalta, ja Kajaani tekee sille pian seuraa.

On ollut jo monta vuotta selvää, että Suomen sisämaan paperitehtaitten tilanne käy hankalaksi. Kajaanissa tehty sitkeän kehitystyön on kuitenkin uskottu pelastavan tehtaan.

Vuosina 2004 ja 2005 näin UPM:n ja Stora Keski-Euroopan tehtailla, mitä etuja niillä on esimerkiksi Kajaanin tehtaaseen verrattuna.

UPM:n Schongaun tehtaalla tehtiin paperia pääosin kierrätyskuidusta, joka kerättiin 80 kilometrin säteeltä. Tehdas sijaitsi vielä markkinoitten keskellä. Lisäksi kuljetuskustannukset olivat olemattomat Suomen tehtaisiin ja varsinkin sisämaassa sijaitsevaan Kajaanin tehtaaseen verrattuna.

Stora Ensolla taas on Landbruggessa maailman suurin sanomalehtipaperitehdas, joka käyttää pelkästään kierrätyskuitua.

Kajaanin rasitteena on lisäksi ollut se, että siellä on valmistettu kolmea halvinta paperilaatua. Kun vielä markkinat heikkenivät, Kajaanin tehtaan kohtalo sinetöityi.

Rakennemuutos jatkuu vielä Suomen paperi- ja sellutehtailla.