Toimivaa äijäilyä - vaihteeksi

Levyt

Kotiteollisuus: Ukonhauta (Megamania).

Sinänsä tylsä coverlevy Sotakoira taisi tehdä Kotiteollisuudelle hyvää, sillä Ukonhauta on vapautuneinta materiaalia, mitä bändiltä on aikoihin kuultu. Itse asiassa se on ensimmäinen levy, joka pystyy vastaamaan Kuolleen kukan nimelle (2002).

Yhtyeen pahin potentiaalinen ongelma ei ole sen ilmaisun yksipuolisuus vaan pikemminkin usko minkä tahansa materiaalin kelvollisuuteen, kunhan sen tekee Kotiteollisuus-muotin mukaiseksi. Bändi sortuu tekemään itsestään parodiaa, jos se toistaa omia maneerejaan turhan uskollisesti ja ulkokohtaisesti. Tähän ansaan Ukonhauta kapsahtaa vain harvoin, ja silloinkin yleensä sanoituspuolella.

Piru irti on levyn tehokkaimpia tykityslauluja, mutta ikävä kyllä siinä Jouni Hynynen veistelee puisevaa herrakritiikkiä ja humalankuvausta, lähes irwinismiä, jolle toki on varmasti paikka suuren yleisön sydämessä.

Hynynen on aika ajoin pyrkinyt laventamaan kirjallista antiaan perkelesymboliikasta kohti lähiöelämää, mutta tulokset ovat toistaiseksi olleet vaivaannuttavia.

Pari tekstillistä rimanalitusta ja löysempää sävellystä eivät haittaa liikoja, kun bändillä on heittää kuulijalle eheitä tekeleitä kuten Aate, Varjonkukka ja Isä meidän. Levyltä löytyy puhuttelevia, tarttuvia ja tarpeeksi häijyjä rokkeja, jotka saavat bändin typerryttävän Minä olen -hitin kaltaiset levytykset kuulostamaan sivuaskelilta pidemmässä juoksussa.

Heikki Romppainen