Tinkimätön taiteilija joka osaa myös nauraa itselleen
Kirjat
Eija Mäkinen: Heidi Krohn, Elämäni kivet. 260 sivua. Like 2009.Heidi Krohnin elämäkertakirjuri Eija Mäkinen on arvattavasti potenut rajaamisen tuskaa: kuinka mahduttaa yhteen kirjaan olennaisin elämästä ja urasta, joista riittäisi toviksi ammennettavaa.Yli 50 vuotta jo vetänyt näyttelijäntie jatkuu yhä – elokuvan ja teatterin jälkeen televisiossa. Kahden kulttuurisuvun,Thesleffien ja Krohnien, jälkeläisenä Heidi Krohn taitaisi loputtomiin tarinoita kiehtovista kohtaamisista ja kohtaloista.Eikä eroon päättynyttä avioliittoa lapsuudenkaverin ja kollegan Esko Salmisen kanssa voine ainakaan tylsyydestä ja tapahtumattomuudesta syyttää.Krohn on myös maailmankansalainen, joka on kolunnut 30 maassa, asunut Brasiliassa ja rakastunut Intiaan. Turms, kuolemattoman – Mika Waltarin romaanin henkilöhahmon tapaan – Krohn kantaa kotiinsa etruskien maasta ja muualta veden hiomia kiviä.Elämäni kivet -kirjan kohde ja kirjoittaja paljastuvat viisaiksi naisiksi. Miehiä ja avioliittoja ei vatvota, vaikka iltapäivälehti kirjan ilmestyttyä yritti revitellä lööpissään "Heidin heittäneen Eskon ulos".Kirja ja sen vaiheilta tehdyt haastattelut nostavat näyttämölle kypsän, lämmöllä läheisiinsä suhtautuvan naisen, tinkimättömän taiteilijan, jolla on kadehdittava kyky olla ottamatta itseään liian vakavasti. Teosofisella elämänkatsomuksella lie osansa valoisaan ja uteliaaseen elämänasenteeseen.Toimittaja Eija Mäkinen tiedetään analyyttiseksi teatterikirjoittajaksi. Elämäkerrasta välittyy aiheen syvällinen tuntemus. Roolien kavalkadin kautta tulee käsitellyksi myös näyttelijäntyön perimmäisiä kysymyksiä ja huikea jakso suomalaisen elokuvan ja teatterin historiaa.Henkilökuva syntyy johdonmukaisesti etenevänä kertomuksena, jota Krohnin suorat sitaatit mukavasti rytmittävät. Tekstistä hahmottuu ihminen, jolla on mielipiteitä teatterista ja sen tekemisestä, mutta joka ei tunge itseään eturiviin niitä julistamaan. Ehkä haastattelijan olisi pitänyt rohkaista häntä puhumaan enemmän oman työn käytännöistä.Matkakuvauksia ja niiden kuvasatoa muuten mainioon kirjaan on ahdettu turhan paljon. Ulkopuolisen on vaikea eläytyä matkojen tunnelmiin.Sinikka ViirretAVAINSANAT:
