REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Ällyillä ja ossaella

Ällyillä = päätellä, arvella,
Ossaella = miettiä, arvella, pohtia, ounastella
Arssinoeja = arvioida määrää
Hupa = nopeasti kuluva, hupeneva
Näkysä = riittoisa

Jos lukee huolimattomasti, saattaisi kuvitella, että enkös käsitellyt tuon otsikossa olevan verbin juuri pari viikkoa sitten. Sanoissa on kuitenkin yhden kirjaimen ero, merkitysero on verrattomasti suurempi. Tuolloin oli puhe äplyilystä, joka siis tarkoittaa ’vastaan haraamista, hangoittelua’. Ällyilyssä taas on kantasanana äly. Verbi tarkoittaa loogisesti ’päättelemistä, arvelemista, pohtimista, johonkin johtopäätökseen tulemista.’

Puhuja on siis käyttänyt älyään. Käännellyt eri vaihtoehtoja ja tehnyt jonkin päätelmän.

Niin järkevä kuin tällainen verbijohdos onkin, yleiskieli ei älyillä-verbiä tunne. Vaan kainuulaisetpa tuntevat.


”Joham minä sitä ällyilin, ettei se oo niin kaoas voenu männä.”

”Niim minä ällyilin, että yksin se on sen tehnnä.”

Ällyilyä lähellä on myös ossaelu. Äkkipäätä en keksi varmuudella sanan taustaa, ehkä sana on sukua osalle tai osaamiselle. Ossaeleminenkin tarkoittaa ’arvelemista, pohtimista, miettimistä’. Sanassa on kuitenkin tietynlainen epävarmuuden sävy. Puhujakaan ei ole varma, että asia on niin kuin hän on ossaellut sen olevan.

”Myö ossaelttiij jotta oeskoon nuo niitä Matti-vaennoon lapsija.”

Kainuussa myös arssinoejjaan asioita, mutta varsinkin tavaroita. Arssinoeminen on esimerkiksi ’tavaroiden määrän tai ruuan riittävyyden arvioimista’. Arssinoeja voi myös varastoaan.

”Minon arssinoenu vähäs siihen tappaaj jotta kyllä niihem pitäsi riittee.”

Sanan juuret ovat venäläisessä pituusmitassa arsinassa, joka on 28 tuumaa eli 71,12 senttiä.

Asiasta vallan toiseen. Mauri Hyyryläinen lähetti sähköpostia ja kertoi hupaisan tarinan hupa-sanan käytöstä. Kainuussahan hupa tarkoittaa ’nopeasti kuluvaa, menevää, hupenevaa’.

Hyyryläisen mukaan hämäläissyntyinen kosmetiikkakauppias oli Kajaanissa ällistyksissään, kun kainuulainen naisasiakas oli kysynyt eräästä ihovoiteesta: ”Onko tämä voijje näkysätä vai huppoa.”

Arvatenkin kauppiaalta oli jäänyt vastaus antamatta.

Keskipohjalainen tuttuni oli puolestaan nikotellut hetken, ennen kuin hoksasi, mitä hänelle vastattiin, kun hän oli kysynyt, onko kaupassa Dove-merkkistä kosteusvoidetta. Myyjä oli vastannut, että ”ei oo ku saeputta”.

Siis samanmerkkistä, mutta vain saippuana. Tuttuani muoto nauratti, saippua jäi silti ostamatta.

Taru Paavoseppä

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »