REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Haetan tiellä

Haetan tiellä = haittana
Haetolla = haittana
Kengittää rakennus = uusia alimmat lahoksi menneet hirret

Kainuun murteessa – ja toki monissa muissakin murteissa – on joitakin hauskoja ilmauksia, jotka ovat itsessään ristiriitaisia, älyttömiä oikeastaan. Haetan tiellä on yksi niistä.

Mää poes haetan tieltä. Aennaa o’ haetan tiellä hänkkärehtämässä.

Ja yhtä luontevasti kuin ilmaus kainuulaisen suuhun istuu, yhtä varmasti ulkopuolinen muistaa väkyttää vastaan, että mitä pahaa haitan tiellä olemisessa muka on, jos on haitan tiellä, eikö silloin estä haittaa eteen tulemasta ja ole asian luontumiselle eduksi.

Jäkäjäkäjäkä! Niinpä tietysti.

Kuten kainuulaiset tietävät, haetan tiellä oleva ei ole haitan edessä vaan haitallisesti edessä. Liekö ilmaus syntynyt kokkapuheesta vai tahattomasta rinnastuksesta yleiskielen mieron tiellä -ilmaukseen. Kun mieron tiellä olija on huonoilla jäljillä, kodittomana, jopa kerjuulla, haetan tiellä olija ei ole aivan hyvässä hänkään vaan haettona / haetolla, tiellä, edessä.

Jos kainuulainen on muualta tulleen mielestä tässä epälooginen, aivan vastaava sisällön ristiriita löytyy vaikkapa yleiskielen ilmauksesta runsauden pula,( kainuuksi: runssaovven pula). Sillähän tarkoitetaan, että vaihtoehtoja on todella paljon, jopa liikaa; ei suinkaan, että vaihtoehtojen runsaudesta olisi puutetta tai pulaa.

Aika metka ilmaus on myös rakennuksen kengittäminen, josta professori Alpo Räisänen kirjoitti vuonna 2004 Kaenuun kieltä -palstalla. Yleensä kengitetään hevosia, mutta Kainuussa myös hirsirakennuksia on kengitetty, kun on uusittu lahonneet alushirret, niin sanotut rakennuksen kengät. Nykyisinhän talossa kuin talossa on betonista valettu sokkeli, jolloin ilmaus on mennyt ajan mukana.

Ei tosin ole kymmentäkään vuotta siitä, kun lapsuudenkodissani kengitettiin savusauna. Siinä ei sokkelia ollut, vain kivistä nurkkien alle ladotut eräänlaiset tukipaalut, joiden oli tarkoitus estää rakennusta vajoamasta. Vuosikymmenten saatossa sauna tosin painui ja alimmat hirret alkoivat lahoa, niinpä ne uusittiin, sauna kengitettiin.

Tiedä sitten, miten laajaa lienee kengittämisen käyttö muiden puurakenteiden korjaamisen yhteydessä, mutta muistan edesmenneen isäni kertoneen, että myös aetoja piti ennen kengittee.

Kyse saattoi toki olla värikästä murretta puhuneen isäni luovasta kielenkäytöstä, mutta ihan järkeenkäypä ja rakennuksen kengän ’tyvi, juuri, alushirret’ -merkitykseen vertautuva olisi kengittää-sanan käyttö halkastuista näreistä ladotun pystyaidan yhteydessä.

Niistäkin pakkasivat alimmat kerrokset ensiksi lahomaan, vaikka kunnolla tehty aita saattoi kestää kymmeniä vuosia.

Mutta muistaako joku, miksi noita hirsirakennusten kivistä ladottuja nurkkapaaluja kutsuttiin?

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »