REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Hiennoo saetta

Hieno = ohut, pienirakeinen, sateesta tihku

Yhellä väellään = kerralla, saman tien, sakilla

Ruukata = pitää tapana

Ruatoo = raataa

Murteet ovat siitä metkoja, että vaikka samaa kieltä puhutaankin, yksi ja sama sana saattaa tarkoittaa Itä-Suomessa koko lailla muuta kuin lännessä.

Ehkä tunnetuin esimerkki on tuima, joka maan itäosissa, muun muassa Kainuussa, tarkoittaa suolatonta, mutta taas länsirannikolla tuikeaa, liiankin suolaista. Tästä aiheesta lienee syntynyt väärinkäsitys jos toinenkin, kun yhden länsisuomalainen on moittinut ruokaa tuimaksi ja itäsuomalainen on ällistellyt, että vielä on suolaa vailla, kun ruoka on muutenkin niin suolaista, että suuta polttaa.

Millainen vedenjakajasana tuima on, näkyy siitäkin, että toki Itä-Suomessakin tiedetään, että tuuli voi olla tuimaa, siis kovaaa, pistelevää.

Monta merkitystä on myös sanalla hieno. Yleiskielessähän hieno on ennen muuta jotakin koreaa, juhlavaa, kallista, upeaa – no, siis hienoa. Mutta vallankin Kainuussa hieno on myös ohutrakeista.

Kainuulaista ei ihmetytä yhtään, mitä toinen on vailla, jos tämä kysyy, eikö talossa ole hiennoa sokerrie. Tai millainen ranta on kyseessä, jos siellä mainostetaan olevan oekkein hiennoa hiekkoa. Eteläkainuulaiset taivuttaisivat sanat luonnollisesti hiennoo sokeri(j)a ja oekkeen hiennoo hiekkoo.

Vaan vallan verrattomassa käytössä sana hieno oli mummoni puheessa. Hän, nuorena leskeksi jäänyt mökin muori kun oli saanut elää koko ikänsä nuukasti, kaikesta säästäen ja penniä venyttäen, marjoja ja sieniä keräämällä, mattoja kutomalla, työmiehiä muonittamalla ja muille pitoja laittamalla. Kun sitten koittivat eläkepäivät ja hän sai vanhuuseläkkeen päälle vielä vaatimattoman työeläkkeen, pääsi vanhustentaloon asumaan ja sai asumistukeakin, hän kerrankin kehaisi, että Mikäpä tässä on ollessa, rahhoo tulloo ku hiennoo saetta joka päevä.

Kuten jo aiemmin on tullut mainittua, kainuulaiset ovat tottuneet tekemään. Ruataminen on ollut arvostettua ja kun kerran on vauhtiin päästy, tehdään kerralla vähän enemmänkin.

Juuriltaan puoliksi haukiputaalainen, puoliksi nuijamaalainen mieheni ei ole ikinä voinut sietää sitä, miten varsinkin nuorempana aina hoputin, että tehhään yhellä väellään vielä sitä ja sitä. Mieheni mielestä kun kohtuus saisi olla kaikessa. Minä taas, että samallahan tuo tulee tehtyä tuokin. Usein se tuokin saattoi kyllä olla vaikkapa vielä yksi kärvästettävä sarka, vaikka päivän urakka oli jo täynnä ja sauna odottamassa.

Kainuulaislapset ruukattiinkin ennen totisesti opettaa siihen, että minkä toakseej jättää sen eistään löyttää. Eli tekemättömät työt ovat sitten odottamassa. Parempi siis tehdä kerralla alta pois.

Se on hyvä oppi edelleenkin.

Taru Paavoseppä

Tällä palstalla käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.

Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 2005.

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »