REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Hoehkase!

Hoehkasta = huutaa, huudahtaa,
huhuilla
Hoe = Hei, Hoi, Haloo
Ränkyä = huutaa kovalla äänellä,
parkua
Rällätä = mekastaa, metelöidä,
ehkä samalla myös riehua
Älistä = huutaa kiukuten, itkeä.
Pöökaotua = kaunistautua, meikata
Riksaotua= kaunistautua?

Oesit hoehkassu, voi kainuulainen perätä hienoinen moitteen sävy äänessään, mutta muualta tullut ei välttämättä älyä vähääkään, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Ei lauseen merkitystä ymmärrä aina enää jokainen kainuulaisnuorikaan, mutta varttuneempien suussa hoehkasu on yhä elävää kieltä, vieläpä erinomaisen toimivaa.

Hoehkase jos tarvihet apuva / appuo. Outahan niim minä hoehkasen.

Huutamisesta on tietysti kyse, mutta ei minkälaisesta tahansa. Hoehkaseminen on huutelua, huhuilua, äänimerkin antamista, paikalle, kuulolle tai vaikkapa puhelimeen kutsumista.

Verbi lienee samaa kantaa kuin huudahdussana hoe. Juuri niinhän kainuulainen huhuaa: Hoe, onko teällä kettään? Vilijo hoe! Syömmään!

Hoehkasemaan kehotetaan varsinkin lapsia. Näiden pitää aina välillä hoehkasta, jotta äiti, mummo tai muu työtään samalla tekevä kaitsija tietää heidän olevan kunnossa. Tämän tästä pitää hoehkasta myös marja- ja sienimetsässä, jotteivät poimijat eksy toisistaan, ja pedotkin pysyvät loitolla.

Niin kuin ei mikään tässä maailmassa, ei hoehkasukaan tietysti kaikkia miellytä. Jos joku toisen mielestä hoehkasoo turhaan ja vallatenkin turhan kovaa ja turhan lähellä, voi vastaukseksi tulla: Elä älise! Tai: Mitä nä rängyt!

Sävy muuttuu kerralla. Hoehkasu on harmitonta, jos kohta kuuluvaa; ränkyminen ja äliseminen ärsyttävät.

Ränkymisestä puheen ollen, kolmesta kissastamme ainoa enää elossa oleva, liki 18-vuotias vanhus, on ruvennut yksin jäätyään rälleemmään ja ränkymmään niin käsittämättömän kovalla äänellä, ettei kissan voisi kuvitella sellaista tuottaa.

Vaikka rälleeminen yleensä liitetäänkin kovaäänisiin, kurittomiin lapsiin, näkyy verbi näköjään sopivan eläimeenkin, sellaisen rällingin osaa kissamme aamutuimaan nostaa, kun katsoo, että isäntäväen – etenkin minun – olisi aika nousta.

Älistä ei sen sijaan voi ainakaan minun korvaani muu kuin ihminen. Kyse on usein kiukkuamisesta tai joskus myös suoranaisesta itkusta. Myötätuntoa ei tokaisijalta silti heru. Elä älise! pitää sisällään lähinnä vihastusta tai halveksuntaa.

Sitten palautteeseen. Sotkamon vs. kirjastotoimenjohtaja Helena Voutilainen lähetti kysymyksen, johon en osaa itse vastata. Siispä ei kilauteta kaverille vaan kysytään yleisöltä eli teiltä lukijat, tunteeko joku sanan riksaotua? Muuan asiakas oli muistellut, että hänen sotkamolaissyntyinen ukkinsa oli käyttänyt sanaa riksaotua tarkoittaessaan, että joku kaunistautuu esimerkiksi peilin edessä.

Vaalan ja Puolangan suunnassa tiedän kaunistautumisesta käytetyn sanaa pöökaotua, mutta miten on riksaotumisen laita. Tietääkö joku?

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »