REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Huimav vasikan hännässä

Huima = nuori, lapsi, lapsellinen

Huimuuttaan, huimusissaan = lapsellisuuttaan, ymmärtämättömyyttään

Lapsuudessani kuulin usein sanottavan, että Hullu se on joka huimav vasikan hännässä juokssoo. Murretta tuntemattomalle sanonta ei välttämättä aukea. Miten niin huiman? Siis ’raisunko’ tai ’valtavan’?

Sananparressa ei ole kyse kummastakaan. Kainuussa huima tarkoittaa kyllä myös raisua ja asiasta puhuttaessa varmasti valtavaakin. Professori Alpo Räisänen kirjoitti Kaenuun kieltä -palstalla aikanaan huima-sanasta ja mainitsi sellaiset yleiskielen esimerkit kuin huimaa vauhtia, huima hintojen nousu.

Huimata-verbistä voisi puolestaan käyttää myös sanaa pyörryttää. Verbin tällainen käyttö on Räisäsen mukaan tuttua toki Kainuun murteissakin: niin peätä huimovaa että moalima mustaksi mennöö.

Mutta palataan ilmaukseen huiman vasikan hännässä juoksemisesta. Ilmauksessa huima tarkoittaa puhtaasti ’nuorta’, siis pikkuvasikkaa. Jokainen, joka on ollut vasikoiden kanssa tekemisissä, tietää, ettei sinne tänne poukkoilevan pikkuvasikan perässä hännästä pitämällä pysy.

Vanhan kansan viisaus tarkoittaakin, ettei pidä lähteä leikkiin mukaan, jos joku ehdoin tahdoin provosoi, typerehtää. Parempi on antaa älyttömien asioiden olla ja jättää esimerkiksi riitely sikseen, vaikka toinen kuinka härnäisi.

Samoin kuin nuorta huima voi Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa merkitä usein myös ’lasta’. Räisänen on kirjannut vihkoonsa, kuinka paltamolainen mies puheli leikkivää lasta seuratessaan: mukava kahtoak kun huima touhuvaa. Kajaanista on merkitty lause: ei uskoh huimana kuinka paha on vanahana elleä. Kuhmosta ja Sotkamosta Räisäsen muistiinpanoihin onkin kertynyt useita kertoja ilmaus huimana ollessa tarkoittamassa lapsuutta: Jalan kulettiin sillon huimana ollessa. Vaikka Räisäsen esimerkit ovat 1800-luvun lopulla syntyneiden puheesta, huimana ollessa tarkoittamassa lapsuutta ei ole outo minunkaan ikäpolvelleni – siis 1950-luvulla syntyneille: Oli vielä huimassa iässä. Ihanha se oli huima vielä.

Myös lapsellista voi huima tarkoittaa. Huimuusissanihan pölijä sinne lähin. Räisäsen mukaan Ristijärvellä ja Sotkamossa muoto on ollut vanhuksilla vielä 1960-luvulla huimusissaan, siis sanassa on lyhyt u. Ristijärvi: lapsi oli muurin (= muuripadan) kannen peälleh huimusissaan männy, Sotkamo: poltti huimusissaan salloo (poika tupakkaa). Lyhyt u on Räisäsen mukaan näissä tapauksissa alkuperäinen ja pitkä vasta myöhemmin kehittynyt.

Itselleni ja sotkamolaiselle kollegalleni kyllä nimenomaan huimusissaan tuntuu suussa yhä tutummalta. Oltaneenko sitten vain kovin vanhakantaisia?

Taru Paavoseppä

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »