REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Hyvän seän aekana

Hyvän seän aekana = ennen kuin
on tulistuttu kunnolla
Penikka = lapsi
Pirruus = pahanteko
Korvamakkea = nalkutus,
toruminen, moittiminen
Luunappi = kipeä napaus otsaan

”Uskoote nyt hyvän seän aekana” on sen sortin uhkaus, että ainakin oman sukupolveni penikoejen kannatti ottaa se vakavasti. ”Hyvä seä” ei nimittäin tarkoita tässä auringon paistetta vaan aikaa ennen kuin äidin tai isän muoto alkoi muistuttaa ”myrskyn merkkiä”, siis ennen kuin tämä kiivastui oikein kunnolla.

Nykyisin lasten fyysinen kurittaminen on tiukasti laissa kiellettyä, mutta omassa lapsuudessani ajateltiin, että ”joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa”.

Pahoista teoista, ”pirruuksista”, turhasta rälleemisestä tuli siis muutakin kuin ”korvamakkeata”.

Ei silti

, neuvo kannattaa ottaa yhä vakavasti aikuistenkin.

Mutta jos nyt palataan vielä entisiin aikoihin, niin lapsen ”kasvattamiseen” oli keinoja monia. Kevyimmästä päästä oli ”luunappi”. Se oli peukalolla viritetyllä etusormella annettu napsaus otsaan. Kipeästihän se kävi ja itkukin saattoi päästä, mutta ei siitä mustelmaa tullut.

Seuraavana asteikossa oli ”tukkapölly”. Tapoja oli monia, joku nykäisi kipakasti takatukasta, joku otti kourallisen hiuksia ja ravisti kunnolla, että osa hiuksista jäi käteen.

Korvapuustejakin saatettiin saada, eikä silloin ollut kyse kanelipullista.

Sallittuihin kurituskeinoihin kuului myös selekäsaona. ”Koivuniemen” tai ”vihtavuoren herra” oli oven päällä muistuttamassa, että törkeästä ilkeydenteosta voi tulla vitsasta. Yleensä pelkkä pelote riitti. Ja hyvä niin.

Oma lukunsa olivat ne perheet, missä lapsia roimittiin oikein remmillä.

Murteestaan rikkailla Ristijärven pyhännänkyläläisillä on selkäsaunan antamiseenkin aivan erityinen oma sanontansa: ”Varpuniemeläenen tulloo saparoniemeläeselle kirjotusta pitämmään”.

Eli kun varvulla rapsitaan takamukseen (Saparoniemeen), saattaa ihoon jäädä enemmän tai vähemmän kipeitä piiruja (kirjotusta).

Mutta ”korvamakkeasta” vielä. Se ei siis ole korvasta nipistämistä, mikä sekin oli tavallista. Liioin ei ”korvamakkeakaan” ole korvapuustiksi nimitetty pulla. ”Korvamakkea” on natkutusta, naputusta, torumista, kaikenmoista moittimista.

Nuoremmat kainuulaiset eivät sanaa ehkä tunne, mutta kyllä sitä vielä käytetään. Muistan miten takavuosina lähikaupan myyjä totesi minulle, että ”Niitä tulloo iltapäevällä, peäsetkö sillon hakemmaan, nii ei tule kotona sitä korvamakkeata?” Kaupassa ei näet ollut mieheni toivomaa leipää.

Tuskinpa olisin ”korvamakkeata” saanut, kun tuotetta ei ollut, mutta mainio ilmaus jäi mieleen.

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »