REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Jappasta ja janttaotua

Jappasta = jankuttaa
Janttaoutua = tehdä tenä, janettua, jäsähtää paikoilleen, kuvaannollisesti: pysyä tiukasti mielipiteessään
Jantta tai jantantaara = parireessä tarvittava rautatappi, joka estää puukuormaa luisumasta sivuun
Juonikko = ilkeä, pahapäinen, eläimestä salavihainen ja arvaamaton

Pääministeri Juha Sipilä toi taannoin politiikan kieleen verbin jappasta. Sana vaikuttaisi olevan deskriptiivinen, kuvaileva, ääntä tai liikettä matkiva. Äkkipäätä liittäisin itse sen jonkinmoiseen töpöttelevään kävelytyyliin, siinä se männä jappasi.

Kukaan ei toki kiellä käyttämästä verbiä myös noin, luova käyttö on aina mahdollista. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) mukaan Suomen murteiden sana-arkistossa on kuitenkin vain yksi merkintä jappasta-verbistä.

Nykyisessä Siikajoen kunnassa sijaitsevassa Paavolassa on nimittäin sanottu: ”Mitä tuosa jappasee alituisesti yhtä ja sammaa”. Jappasemisella tarkoitetaan tässä tapauksessa jankuttamista.

Saa nähdä, mahtaako pääministerin lanseeraama sana vakiintua kyseiseen käyttöön. Kainuussa verbiä en ole tuossa tarkoituksessa kuullut koskaan, joten kovin yleinen se ei voi olla: Puolangalla kasvanut Sipilä lieneekin omaksunut sen vasta Pohjois-Pohjanmaalle muutettuaan.

Sen sijaan tenän tekemistä tarkoittava sana janttaotua on aitoa kainuuta.

Edesmennyt professori Alpo Räisänen ruoti verbiä Kaenuun kieltä -palstalla vuonna 2004. Näljängän Murhivaarasta hän oli kirjannut muistiin lauseen: se janttaosi perhana se johtaja, johtaja asettui siis poikkiteloin eikä suostunut esitettyyn tuumaan.

Joukokylän Törmälän isäntä oli puolestaan puhunut Räisäselle juonikosta hevosesta, joka sille päälle sattuessaan oli saattanut äkkäytyä kuormineen tiellekin. Isäntä oli todennut: onko siinä hevosessa janttaomistuuri? Suomussalmelta Räisänen oli merkinnyt muistiin lauseen: minä janttaosin kansak kun toeset kerta ei minnuo aottaneit. Puhuja oli suivaantunut eikä lähtenyt naapurien avuksi puimaan.

Verbi janttauta on Räisäsen mukaan pohjoissuomalainen. Hän epäili kirjoituksessaan, että se voisi olla outo jopa Kainuun eteläosassakin. Itselleni, Sotkamon Jormaskylältä kotoisin olevalle, sana on silti vallan tuttu. Janttaoutumisen ohella liki samaa asiaa voidaan kuvata jo aiemmin tällä palstalla käsitellyllä sanalla janettua, juuttua.

Mutta mistä janttautuminen juontuu? Verbi janttauta on johdos sanasta jantta, joka ei todennäköisesti ole useimmille kainuulaisillekaan nykyisin tuttu. Jantta tai jantantaara on näet rautatappi, joka pistetään tukkireen pankossa olevaan reikään. Parireellä tukkia ajettaessa jantat olivat välttämättömiä. Reen pankoissa oli niitä varten pari kolme reikää ja ne estivät kuormaa luisumasta sivuun. Kun hevosvetoisia tukkirekiä ei enää ole, ei ole jantantaarojakaan.

Janttaotua voi sen sijaan yhä kuka tahansa.

Taru Paavoseppä

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »