REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Jelekkasta

Jelekkasta = juosta iloisesti ja vapaana
Vappaallisuus = vapaus
Helekkasta = hypellä kepeästi
Telekuta = nahistella äänekkäästi
Helehua / helehuo = riehua
Möljä = kosken viereen rakennettu kivillä täytetty hirsiarkku

Jokunen viikko sitten sivuttiin tällä palstalla lekkasemista. Verbihän kuvaa sitä, kuinka etenkin pieni lapsi juosta lekkasee kepeästi, jopa hypellen. Ilmassa on iloa ja naurua, lapsen leperrystä.

Lapsi voi myös juosta jelekkasta. Silloinkin on askelissa iloa ja vappaallisuutta (vapautta). Samaa kuvailevaa liikkumisen perhettä on helekkaseminenkin, vauhdilla, hameen helmat heiluen. Tällöin asialla voi kuvitella olevan nuoren tytön.

Jelekkasu ei rajoitu yksi ihmisiin. Sana sopii erityisen hyvin käytettäväksi omille teilleen lähteneestä koirasta, jonka askelissa näkyy vapauden myötään tuoma rehvakkuus. Kissakin voi jelekkasta pyyntireissulle tai kylille.

Ilo on kuitenkin

useimmiten kaukana silloin, kun lapset

telekkuavat

. Meno on silloin yltynyt villiksi, liki riidan asteelle, ehkä jo nujakaksikin.

Ja jos helekkaseminen vielä onkin iloista hypähtelyä, liki samalta kuulostava helehuminen on riehumista, joka käy hermoon, vaikkei siinä itsessään mitään pahaa olisikaan.

Olokkee helehumata!

Helehuta voi lapsen lisäksi aikuinenkin, jos nimittäin lehahtelee huoneessa paikasta toiseen ja yrittää saada huomiota itselleen. Liehakoitsijalle saattaa totisempi ja omaa rauhaa haluava silloin äsähtää: Mitä nä helehuat siinä!

Helehuamisessa on kuulevinaan etäistä sukulaisuutta heilumiseen ja vähän semmoista heilumistahahan se on helehuamalla aikaan saatu liikekin.

Kun aikuisista tai nuorista aikuisista on kyse, ei helehuminen ole aina mitenkään viatonta. Vaikkapa viinapäissään olleiden nuorukaisten tai miesten saatetaan sanoa helehunneen älytönnä kylällä eikä meno ole ollut monenkaan mieleen.

Kirjoituksessani Mölijällä (17.12.2016) ossailin, ettei Sotkamossa möljiä tai siis murremuodossa mölijiä liene liieämmälti ollut, koska sana oli useammallekin sotkamolaiselle outo. Vaan väärässäpä olin.

Ontojoelta lähtöisin oleva Tauno Moisanen soitti ja kertoi, että Kiimasjärven yläpuolella oli ja on yhä kaksi parisataa metriä pitkää mölijää. Kun Kallioisen voimalaitos rakennettiin ja joki ohjattiin uuteen uomaan, jäivät Siikakosken ja Kallioisen mölijät käytännössä kuivalle maalle, Vääräkosken mölijä taas jäi voimalaitoksen yläpuolisen suvannon veden alle.

Tasaiseksi ladotut, noin metrin leveät ja usean metrin korkuiset mölijät ovat epäilemättä mielenkiintoinen näky. Oudompi saattaa ihmetellä, että mitähän muureja täällä maalla oikein on.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »